Buona Pasqua ja arrivederci - toripäivä ja kotiin
 

Lauantaiaamu,
ja me (minäkin!) herättiin vasta kahdeksan jälkeen. Bene, oikein hyvä! Söimme aamiaisen rauhassa. Päivän ohjelma oli aika lailla tyhjä, tai oikeastaan liian täysi, joten oli vain annettava mennä.

Allora, ekaksi TAAS Hard Rock Cafeeseen. Saaran tekstailtua Tompalle, että eilen käytiin siellä ostamassa meille paidat, tuli harras toive, että hänelle kans. No eihän me muuta voitu kuin hakea. Sitten minibussi 116 suoraan torille. Torilla käyntihän kuuluu kesälauantaiaamuihin. Ja kesältä ilma tuntuikin. Campo di Fiorinin tarjonta oli aika eri kuin Oulussa. Kukkien lisäksi pöydät täynnä kevätvihanneksia, mansikoita, hedelmiä. Voi, kunpa asuisimme huoneistohotellissa, jossa olisi mahdollisuus kokkailuun. Ainekset saivat miettimään, mitä kaikkea niistä voisi tehdä ja kokeilla. Aurinkoisella, värikkäällä torilla oli vaikea kuvitella niitä uskon ja harhaoppien tähden tehtyjä mestauksia, joita täällä 1500- ja 1600-luvullakin oli toimeenpantu.

Hetken istuskelimme aukion reunalla, auvoisaa oloa, aurinkoa ja lämmintä. Ja kuinkas ollakaan haitarin soittaja, jonka soitannosta eilisellä ja toissailtaisella päivällisellä olimme jo nauttineet ja jonka hattuun olimme kolikot tiputtaneet (grazie, bella signora) oli myös täällä.

Seuraavaksi päätettiin tehdä kävelylenkki Rooman ghettoon, jonka piti oppaan mukaan olla idyllinen ja sokkeloisia pikkukujia täynnä. Jo 1500-luvulla alueelle ahdettujen juutalaisten asuinsijat ovat edelleenkin vähemmistön tärkein asuinyhteisö. Idylliä me ei kyllä nähty, vain tylsiä lauantaiaamun auringossa nuukahtaneita kujia. Siis pikimmiten kävelemään Teveren rantaan. Saara vähän uupelo; matkaväsymys ja koti-ikävä jo juilivat. Vaikka eipä tyttö valittanut. Olipahan vain vaisumpi kuin tavallisesti.

Satuimme ratikan reitille, siis kyytiin. Paikallisliikenteen kaikkia muotoja on perinteisesti kokeiltu, niin nytkin. Weekly ticket on todella ollut hintansa väärti, ja kovin kätevä. Kyyti kelpasi, ja pääsimme Largo Argentiinalle. Lauantain liikenne oli varjo eilisiltaisesta.

Kartanlukijani ja matkaoppaani ("pulujenpotkija, enkelisiltani", sisäpiirin juttuja ;) ) johdatti minut enotecaan, jossa mukava kulmia kohottelematon, englantia puhuva nainen myi huippu amaronen viinikerhon maistiaisia varten. Halusin myös lasillisen viiniä maistettavaksi, ja sitä tarjoillessaan Paola kysyi Santrikalta, haluaako tämäkin maistaa. Saara kertoi, ettei juo viiniä, on kyllä maistanut, muttei pidä siitä. Kun kerroimme, että Suomessa lapset eivät edes saa juoda viiniä, Paola puolestaan kertoi 15-vuotiaasta pikkusisarestaan, joka odottaa pääsevänsä Vin Italy-messuille testaamaan viinejä. Ja joka oli viime vuonnakin ollut kovasti huppelissa sieltä palattuaan!

Matkamme jatkui hyvästelemään Pantheonia, ja kohti Della Palmaa. Tänään vuorossa jäätelölounas: tartufo (molto bene) ja limone minulle, Saaralle pistaasia, minttua ja Marsia. Italialainen jäätelö tehdään maitoon, ei kermaan, mitä on kyllä vaikea uskoa, mutta ehkä se onkin syy, miksi maut on niin täyteläisiä. Ei maistu rasva.

Hissuksiin käveltiin kohti Corsoa tarkoituksena löytää bussipysäkki, ja mennä hotellilla käymään. Kun Saara pesi tukkansa, minä pakkailin enimpiä kamoja. Emme olleet ostaneet ainoitakaan kenkiä, emme laukkuja, emmekä muutamia t-paitoja lukuun ottamatta vaatteitakaan, vaikka kai juuri niitä naiset yleensä Roomasta tulevat hakemaan, mutta alkoi huolettaa, ylittyykö 20 kilon painoraja. Paperitavara, pastat, muut ruokatarpeet, kolme viiniä, ja poikien tuliaiset !! painoivat aika tavalla. Kaikki mahtuisi, mutta myös painoi paljon! No se olisi huomisen murheita.
 

Soiteltiin kotiin, ja lähdettiin viimeisen kerran Piazzoille ja Vialeille. Piti käydä Spagnalla tarkistamassa, oliko kukkia tullut: ja portaathan olivat täynnä atsaleoja – ja ihmisiä.  Mielettömästi väkeä oli myös Fontana di Trevillä, jonne oli kolikot käytävä heittämässä ja siten varmistamassa paluu Roomaan. Kuljeskeltiin ja mietittiin, mihin seuraavan kerran lähdemme kahdestaan. Jos tehtäisiin joulumessuille marinoituja valkosipulin kynsiä, salaattikastikkeita ja vaikka mitä... Ja valkosipuliyöhön myytävää ja ... ainahan sitä jää suksia ja luistimia pieniksi, ja kirjoja voisi myydä ...

Rooman matkamme viimeiseksi ruokapaikaksi valittu Le Grotte osoittautui viikkomme parhaaksi (ja kalleimmaksi) ristoranteksi. Söimme pitkän kaavan mukaan antipastot, primo piattit, piatti secondot (parasta Saltimbocca alla Romanaa, mitä ikinä olen syönyt) ja cafe con averna. Ahdilta tuli Teneriffan Comaralta viesti, että "elämä on laiffii", eikä me voitu olla eri mieltä.

Illalla ennen nukkumaan menoa vielä telkkarista katseltiin äiti-tytär-kauneuskilpailuja, ja todettiin italialainen tv-tarjonta varsin oudoksi. Ei riitä, että CIint Eastwoodin tähdittämä Presidentti-elokuva ja Pokemon dupataan italiaksi, tai että lotto-arvonnan läpiviemiseksi tarvitaan monta vähäpukeista tyttöstä, vaan on vielä järjestettävä kovin surkeita show-ohjelmia lankalauantaiksi.

Joskus yöllä kuulin alakerran Club Caesarista lähtevien juhlintaa kadulla, täysikuukin tuntui ja aamuseitsemältä soivat pääsiäisaamun kirkonkellot, mutta sentään puoli kahdeksaan riitti unta joten kuten.

Buona Pasqua,
katolinen maailma heräsi pääsiäisaamun riemuun ja me kotiin lähtöön. Sataa vettä! Johan täältä joutaa. Aamiaisella pääsiäismunia, ja paikallista pääsiäiskakkua, jollaisia kaupoissa oli ollut myynnissä koko viikon. Pienen matkalaukun kokoisia rasioita perheenemännät ja nuoret ostivat usein näköjään moniakin. Allora, kakku on ihan kelpoa, - vähän kuin meidän jouluhedelmäkakut.

Laukut menevät kiinni helposti, mutta painavat! Se huolettaa matkalla lentokentälle. Ja Check In -tiskin vaaka näyttää useita kiloja ylipainoa. Ihana virkailija ei tee elettäkään periäkseen pelkäämiäni huikeita sakkomaksuja, vaan laittaa laukut soljumaan eteenpäin ja toivottaa Buon viaggio. Huh!!

Arrivederci Rooma!
"Saavuthan jälleen Roomaan"  soi  haikeasti mielessä ...

Kone lähti puolisen tuntia myöhässä, mutta eipä meillä ollut hätää, koska Oulun kone lähti vasta 22.40. Helsingissä matkalaukut saatiin Oulun koneeseenkin ilman sakkoja, sen jälkeen hyppäsimme Finnairin bussiin ja ajoimme keskustaan. Memphisissä syötiin, sillä lentokoneessa ei ruoka juuri ollut maistunut. Ja sitten elokuviin katsomaan Johnny English, hulppea vakoiluparodia. Pääsiäissunnuntai Hesassa klo 21 ei oikein houkuttanut tekemään mitään, kävelläkään ei viitsitty, oli niin kylmäkin. Siis lentokentälle, malttamattomana kotiin pääsyä odotellen. Pedro ja Tomppa olivat luvanneet tulla vastaan...
 
 

Buon giorno, Roma - tulo Roomaan
Vanhaa ja uutta Roomaa, sekä valtiovierailu Vatikaaniin
Napolin ja Pompeijin retki
La Dolce Vita, shoppailua ja lämpöä
Buona pasque ja arrivederci, toripäivä ja kotiin

Matkasivulle