KITZBÜHELER HORN - ensimmäinen vaelluspäivä

"Nousemme hissillä ylös Kitzbühelhornille (1996 m). Täältä avautuvat upeat maisemat yli koko Kitzbüheler Alppien aina Hohe Tauernin jäätiköille. Alppikasvitarhalta vaellamme läpi murmeliniittyjen lounaalle Sonnbergstubelle (1670 m). Paluu Kitzbüheliin helpohkoja polkuja pitkin. Vaellusaika noin 6 t."

Niinhän se viikko-ohjelmassa luki. Mutta, mutta lähdimme hotellista yhdeksältä ja palasimme puolikuudelta. Murmeleita emme nähneet, mutta niittyjä, havumetsätaipalaita, kapeita polkuja, kivikkoa, sorateitä, asfalttitietäkin, helpohkoja laskuja ja vähemmän helpohkoja nousuja. Jyrkät nousut helpompia kuin hiipuvat, hiivuttavat pitkät niittytaipaleet.

 

Aamulla kokoontuminen hissin ala-asemalle

 

Kabinilla korkeuksiin

Rohkeneekohan tuonne lähteä? (das Junior)

Lähtään jo!

 

Hohe Tauern ja Pekka

 

 

Alpeilla on Milka-lehmiä.

 

Huipulla! Jaksettiinhan me!

Tarkkaan ottaen mehän huiputimme Kitzbüheler Hornin kabineilla, mutta Hornköpflille me todellakin kapusimme ihan omin jaloin.

 

 

Oivalliset oppaamme; Jenni ja Marsku

 

Huiputuksen jälkeen kohti lounaspaikkaa: Rosi Schipflingerin (joka ei sitten valitettavasti jodlannutkaan) alppimaja on iso hütte.

Lounaalta alaspäin.

Matkalla näimme alppiruusuja, ahomansikoita, mustikoita, villiviinimarjoja, vattuja, kaikenmaailman niittykukkia, joiden nimistä ei tietoakaan… Kaunista. Ja sää mitä parhain, vilvoittava tuuli tuntui kovin hyvälle.

Ja sitten vielä kylässä “after hike” – meille ennestään tuntematon käsite, mutta kyllähän se lasillinen proseccoa maistui raikkaalle.

Eikä puhettakaan, että olisimme jaksaneet enää lähteä kylälle (hotellista vajaa kilometrin päässä) illalliselle. Oli “tyydyttävä” hotellin tarjontaan. Matkaa varatessa luulin, että puolihoito tarkoittaa, että patikointireissuilla lounaat/eväät ovat ne “puolihoito”, mutta lounaat maksettiinkin itse, ja viiden (kevyen onneksi) ruokalajin illallinen onkin se, joka kuului hintaan. Ensimmäisen päivän illallisen alkuruokana oli rosmariini creme brûlee. Ihan taivaallisen hyvää.

 

Eikä jälkiruoassakaan mitään vikaa ollut!

 

Vahvasti ennakkoluuloiset käsitykseni itävaltalaisesta keittiöstä ja keittotaidosta muuttuvat ensimmäisen matkavuorokauden aikana aika lailla!