|
|
Reissuviikon perjantaiaamuna jälleen vuorille.
Saaren rotkomaisuudesta johtuen melkein aina oli ajettava saaren keskiosan kautta.
Rotkot oli aina kierrettävä. Esimerkiksi rannikon Playa Santiagon ja San Sebastianin välinen matka rantaviivalla ei ollut kuin ehkä kymmenisen kilometriä, mutta koska rotkot estivät liikkumisen oli ajettava "keskustan" kautta.
Perjantaina lähdimme San Sebastianista kohti pohjoista.
Ensin Agulon kylään ja sitten Garajonayn kansallispuiston vierailijakeskukseen,
minkä jälkeen edessä oli patikka.
|
|
|
Silbo tai silbo gomero on La Gomeran saarella esiintyvä kieli, joka on viestimistä viheltämällä . Paikallisten tiedetään viestineen toisilleen viheltämällä jo 1400-luvulla. Linnunlaulua muistuttava kieli on todettu hyödylliseksi viestittäessä yli La Gomeran erittäin vaikeakulkuisen maaston,koska äänen kantama voi olla jopa kolme kilometriä. Viheltäen voidaan muodostaa neljä vokaalia ja kaksi konsonantti, joita yhdistelemällä voidaan ilmaista noin 3 000 eri sanaa . Silbo on ollut pakollinen oppiaine La Gomeralla vuodesta 2000 alkaen. (Lähde Wikipedia)
|
|
__________________________________________________________________________________________________________
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Päivän patikka kulki Vallehermoson alueella, laurisilva-metsässä, peikkometsässä, jossa oli kiehtovaa.
Laakeripuita ja kanervapuita, sumusademetsää.
Siellä kuvaamiseni lähti totaalisesti lapasesta.
Kaikki kanervalla, sammalella, saniaisilla!, käävillä
peittyneet puunrungot ja kaikki se vihreä merkitsi,
ettei kuvillani mitään määrää. Sitäpaitsi oli vaikea saada "oikeaa" vihreää kuviin.
Ehkäpä seuraava kuvarimpsu kertonee kuitenkin jotain taipaleen satumaisista näkymistä.
|