Gomeran huiputus

 

Bussilla mentiin ylös Garajonayn kansallispuistoon jossa vaellettiin laakeri- ja kanervametsissä ja macchiatyyppisissä ylänkömaisemissa.

Puhelimeen lataamani Sports Tracker oli koko patikan käynnissä, ja yhteenveto näyttää tältä. Tracker toimii gps:n avulla, joten internetin ei tarvitse olla auki. Mikä sitten aiheuttaa sen, että kartat eivät näy ulkomailla ollessa näy. Mutta ilokseni hoksasin, että nyt kotona avatessa harjoituksen yhteenvedon sovellus lataakin kartat jälkikäteen.

 

 

Kanariallehan mennään helmikuussa sen takia että siellä on lämmintä ja aurinkoista.

Patikan alku kulki kanervametsätaipaleella.

Polut vaihtelivat Gomeran huiputus -reitillä ehkä eniten koko viikolla...

Mihin liki 2000 metristä asti näkyi. No ei juuri mihinkään! Me pilvissä leijailimme...

Pilvessä leijailimme

 

Näiden kilien ja niiden aitauksen kuvaaminen oli käydä kohtalokkaaksi. (ks. matkakertomus)

Mutta elämä kirkastui kun saavuimme rotkon reunalle sopivaan lounaspiknik-paikkaan.
Catering-vuorossa olleilla oli vaaralliset paikat.

Mutta ei se estänyt, etteikö piknik olisi taas saatu katetuksi. Hmmm.

Ja sitten ensin ylös ja sitten taas alas.

 

Tämänkin reitin varrella paljon,
paljon kauniita kasveja kuvattavaksi.

Kanarianpantterinkukka oli jotenkin ylväs.

Kanerva kasvaa pensaaksi.

Loppumatkalla tuuli yltyi sellaiseksi, mitä me ehkä nimittäisimme myrskyksi.

Tauoteltiin välillä.

Meillä oli kannustusjoukotkin.

 

Bussi odotti meitä alhaalla näkyvässä El Cercadon kylässä.

Illalla La Tascaan syömään. Jälkkäri oli parasta, mutta siinä vaiheessa jo umpipuhkikylläinen....