Teimme yhteensä neljä, kolmisen tuntia kestänyttä, noin 50–60 kilometrin pituista safariajoa riistaoppaan ja safariautomme kuljettajan Peterin kyydissä ja opastamana. Ne olivat jotain ennenkokematonta, jotain tavattoman hienoa.

Aamuajolle lähdettiin klo 5.30 ja ilta-ajolle 16.30. Me olimme siis liikkeellä silloin kuin eläimetkin.

Ja kyllähän me niitä näimmekin!

Kuningatrappi, painavin lintulaji, joka lentää (n. 18 kg, uros). Oikealla on shakaali, joka luikki virtahevon raadon luota pois...

Vasemmalla ylhäällä afrikkalaisen kutojalinnun pesä (todennäköisin asukki on (kuulemma, kiitos avusta) joko (1)Kyläkutoja, Village Weaver (Ploceus > cucullatus) tai (2)Mustaposkikutoja, Southern Masked-Weaver (Ploceus > velatus). Pesän tekee uros, ja se saattaa joutua tekemään sen kolmekin kertaa ennen kuin kelpaa naaraalle. Miksi seurueen miehet nyökkäilivät kovin empaattisenoloisesti tässä kohtaa...?

Vasemmalla oleva punainen nuijakukka on "bushmannin maalarinpensseli". Merkillinen, poikkeava väriläikkä muutoin vihreän ja ruskean eri sävyissä vaihtelevassa luonnossa.

Ylhäällä pillerinpyörittäjä norsun jätöksestä pyörittämänsä teoksen kanssa.

Ylhäällä pienet hiekkakekojen näköiset patit ovat termiittien kekoja, joita oli satoja.

Vasemmalla alanurkassa gnu-"tokka". Afrikkalaiset sanovat, että gnu on tehty niistä osista, jotka luomisvaiheessa eivät muille eläimille kelvanneet. Kyllä se sellainen jakojäännöksen näköinen rumilus onkin.

Vaikkei kyllä pahkasikakaan mikään silmiähivelevä ole olemukseltaan.

Lintuhavaintoja tehtiin aamiais- ja lounaspöydästä käsin.

Vasemmalla kiljumerikotka, ylhäällä ainakin pyhäiibis. Vasemmalla ei ole paikallinen paskahottiainen - joksi me sitä tietämättömyyttämme nimittelimme - vaan Mustanaamakutoja (Ploceus intermedius).

Alla ei olekaan orvokkikottarainen vaan Viirupääsky (Cecropis abyssinica). Tämä ei kuitenkaan ole sukua niille Viirupöllöille, joita osa porukastamme näki Hyväntoivonniemellä... :)