Matkalla Kapkaupungista Hyväntoivonniemelle (n. 60 km) kävimme ensin Pöytävuorella. Kirjaimellisesti yksi reissun huippukokemus.

 

Merellä näkyy Robben Island, jossa Nelson Mandela ja monet muut olivat apartheidin aikana vangittuina ja jossa on lepratautisten hautausmaa. Vasemmalla on Leijonanpäävuori, oikealla olevan kukkulan taakse jää Waterfrontin satama-alue, ja ihan oikeassa reunassa on uusi, uljas jalkapallostadion.

 

Pöytävuorella käynnin jälkeen lähdimme etelään. Niin etelään kuin mahdollista: kohti Hyväntoivonniemeä.

Kaikki Afrikan tähteä pelanneet tietävät, kuinka hienoa on mennä kohti Hyväntoivonniemeä. Kaikki historiaa lukeneet tietävät, kuinka Hyväntoivonniemi on maailmanhistoriallisesti tärkeä maailmanääri.

Meistäkin oli hienoa mennä sinne, olla siellä.

 

Matkalla Afrikan eteläkärkeen näimme kauniita merimaisemia, näimme valaita, näimme Afrikanpinguja. Ne eivät olleet kiiltäviä, ne olivat ruppanoita, niillä oli sulkasato! Yhtäkkiä tajuan: pingviinit on lintuja. Aika hellyttäviä olivat kuitenkin.

 

 

Valaita ei siisi nähty kunnolla, varsinkaan kun oli maittava lounas yhtäaikaa nautittavana! mutta pinguja nähtiin.

Hyväntoivonniemi oli reissun äärilaita.

Kahden meren kohtaaminen: lämmin Intian valtameri ja kylmä Atlantti kohtaavat täällä.

Hyväntoivonniemi oli maantieteellisesti ja muutenkin reissun äärilaita. Turkoosi äärilaita.

Se oli vaikuttava. Sekin.

 

Hyväntoivonniemellä otimme mainiosta reissuseurueestamme ryhmäkuvankin (vain kaksi puuttuu).

(Reissussa mukana olleet: jos haluatte tämän tai muita kuvia pistäkää minulle spostia, niin postittelen...)

 

Hieno matka. Yksi parhaista, koskaan.