Arabikulttuuriin tutustuminen ja islaminuskoisten elämänmenon ja arjen tarkastelu jäi kovin vähäiseksi, paljolti siksikin, että Atlantis-hotellimme oli puolen tunnin ajomatkan päässä Dubain keskustasta. Siellä kävimme vain Aurinkomatkojen saitterilla ja pari kertaa isoissa ostoskeskuksissa, Mall ´ssa.
Yhtäkkiä uskonnon merkitys näkyy kun ollaan menossa jeeppisafarille. Kuljettajamme Amir, joka on puhua pulputtanut mukana olevien iranilaisystäviensä kanssa ja jonka autoradiosta on koko alkumatkan kuulunut hyvin länsimaista musiikkia, kääntää yhtäkkiä (klo viideltä) auton radion hiljaisemmalle ja hamuaa auton keskikonsolilta käteensä rukousnauhan, jonka helmiä alkaa hiljalleen siirrellä.
Toinen tuokiokuva: isossa ostoskeskuksessa radioista raikaa Britney Spearsin "Gimme More", ja yhtäkkiä se keskeytyy kuin veitsellä leikaten kun kovaäänisistä kaikuu rukouskutsu ja mainostaululle vaihtuu minareetin kuva.
Hotelleissa ja Mall´ssa oli rukoushuoneet. Hotellihuoneissamme oli nuolella kattoon merkittynä ´Qibla´(Mekkaan kumartamisen suunta).
Yhden ison moskeijan eteen satuimme juuri kun keskipäivän rukoushetki oli ohitse: kengät takaisin jalkaan ja eiku menoksi. La ilaha illa Allah!
Arabeja - varsinkaan naisia - ei saa kuvata. Arabikulttuurissa kuvia ei periaatteessa kumarreta, mutta silti nykyisen hallitsijan Sheikki Mohammed bin Rashid Al Maktoumin (Mohammed Rashidin poika, Maktoumin sukua) ja häntä edeltäneiden hallitsijoiden (veljensä ja isänsä) kuvia oli nähtävillä esimerkiksi meidän hotellimme aulassa ja teiden varsilla.
Olisin mieluusti halunnut kuvaan jonkun emiraatin hijaabissaan*, kaavussaan (joissa niissäkin oli kovasti eroja, mutta jotka valkoisesta väristään huolimatta olivat yleensä hyvin puhtaita) ja kolme vaimoaan mukanaan. Kaukaa yritin olla paparazzi...
*Hijaab = suoja, viittaa musliminaisen vaatetukseen eli peittävään, väljään asuun, joka jättää vain kasvot ja kädet paljaaksi.
Mikä sen miesten kaavun, kaftaanin nimi on?
