Silmän ja vatsan iloja – shoppailua ja ristoranteja

Torstaiksi olimme ilmoittautuneet antiikin kävelykierrokselle, mutta osallistujia olikin liian vähän, joten meillä oli "vapaapäivä". Nukuttiin myöhäseen; aamiaiselle (joka loppui klo 10) sentään ehdittiin. Kauniissa, lämpimässä säässä kuljeksien (olisipa otettu murmelilta askelmittari lainaksi! Varmasti kävelimme 7–12 km joka päivä.) pikkukatuja pitkin kohti Navonaa ja Pantheonia, toiveena löytää se pienoismallikauppa, josta olin Tompalle puhunut moneen kertaan. Etsittiin ja etsittiin. Piazza della Rotondalla istuttiin auringossa - muiden turistien kanssa. Tazza d´Oroon espressolle (Tompasta "tujua", minusta multo bene!), ostamaan sitä kotiin ja Railalle. Kahvinjauhajapoika osasi antaa vinkin, jonka perusteella Burago-kauppa löytyi. Sain ostaa huomiseksi synttärilahjaksi Kleinari-Volkkarin ja omilla rahoillaan poika osti pikku Fiatin. Caprioletin vm -58. Bueno vendemmia. ;)

Saara ja Pekka tekstailivat: ovat saman meren rannalla. Tuntuu kummalliselta, ... Seuraava reissu tehdään kyllä yhdessä koko sakki.

Tauolle hotelliin ja matkalla alimentari Siva: sen delistä focaccia e pizza, per favore. Eihän me kauan hotellissa lomaa tuhlattu. Mitä nyt Tomppa internet-pisteessä kävi irc-galleriassa "kommentit katsomassa". Mitä lienee tarkoittaakaan? Minulle sähköpostien tarkistus toi kumman olon: proseminaarilaisten ja muiden työviestit tekivät lomasta entistä nautittavamman. ;) Lisäiloa soi hetki hotellin kattoterassilla aurinkoa ottaen ja soitto murmelille: Oulussa sataa vettä.

Piazza del Popolon fermatalle (kaikilla pysäkeillä täällä on hienosti luettelo reitistä ja sen pysäkeistä) ja sieltä sähköbussiin, ja sitten iso dösä 492 Piazza Santa Susannalle. Rustiikki keramiikkaverstas Via Torinolla oli Amyn suosikeista löydetty; olispa auto! Tai rajaton oikeus viedä matkatavaraa: löytyi Pedrolle puutarhaan vietäväksi veistoksia, eikä mitään puutarhatonttuja! Matkalla kohti Termini-rautatieasemaa (olihan Tompan nähtävä myös nykyarkkitehtuuria) ja Trimani-viinikauppaa Tomppa bongasi elämänsä Burago yms. pienoismallikaupan; voi sitä valinnan vaikeutta. Ja sama toistui kun minä pääsin Trimaniin: viinejä, paljon viinejä. Yritin hillitä itseni: vain yksi huippuvalkoviini, yksi amarone ja pieni soave recioto. Myyjä tuntui tietävän mitä myi.

Illallispaikaksi valittiin vihdoin(?) Le Grotte. Olen tylsä: antipastopöytä (marinoidut kesäkurpitsat! hmmm) ja saltimbocca alla romana olivat valintani ja Tomaskille primo piattina pastaa (penne all' arrabiata, taas!) ja pääruoaksi scaloppine jotain. Espressojen (joista tarjoilija huomautti erikseen Tompalle ”It´s very strong”, poika vain nyökkäsi ”I know”.) jälkeen olimme tyytyväisiä ja monta kymmentä euroa vähäväraisempia.  

Matka hotelliin ja nukkumaan lyhyt. Kuten levollinen unikin: kyllä Hangasojalla pääsiäisenä rinnepäivän jälkeen nukkuu paljon paremmin kuin Rooman keskustan hotellissa. Unen pätki palasiksi naapurihuoneen bilettäjä, sivukadun mukulakivikadulta kuuluvat trolley-matkalaukkujen äänet, täysikuu, omat ajatukset ... yhtäkkiä muistot 14 vuoden takaisesta (tasan!) yöstä: Tomppa syntyi. Nyt tuhisee tuossa vieressäni. Epätodellista. Torkun aamuyön.

Viimeisen Rooma-päivän aamu, pitkäperjantai, on pilvinen, mutta kun pääsemme Forum Romanumille asti on melkein helle. Ostamme Konstantinuksen riemukaaren takana olevasta Billeggeteriasta tiketit, jotka oikeuttavat tutustumaan Palatinus-kukkulan nähtävyyksiin mutta myös Colosseumiin. Niinpä kävelemme pitkien jonojen ohi suoraan sisälle Vespasianuksen 2000 vuotta sitten rakennuttamaan monumenttiin. Tompalle must-juttu. Amfiteatteria pestiin ja sinne asennettiin valoja illan Via Sacraa (katumuskulkuetta) varten.

Paavi ei siihen tänä vuonna osallistunut. Illalla telkkarista nähtiin kun 84-vuotias kuolemaa tekevä katolisen maailman johtaja istui residenssissään ja katsoi screeniltä kun kardinaalit hoitivat homman hänen puolestaan. Tomppa oli vakuuttunut, että vain takaa päin näytetty paavi oli ”stuntti”, eikä se kai olisi mahdotonta.

Campodiglionin museot on minulla edelleen näkemättä, mieluusti olisin ne nyt nähnyt, mutta enpä ryhtynyt moista Colesseumin jälkeen Tompalta tinkaamaan, vaan päätin lunastaa lupaukseni ja tarjota synttärisankarille gelaton: tällä kertaa Giolittista (se toinen iso jäätelöbaari Roomassa). Champagne-sorbetti sopi minulle paremmin kuin Tompan kolmen lajin grande-tötterö. Vahingossa osuttiin Via Coronari-kadulle. Siellä toinen toistaan hienompia antiikkiliikkeitä ja antikvariaatteja. Pihalle olisi ollut vaikka kuinka hienoja pystejä tai itselle ihailtavaksi hienoja, vanhoja kuvakirjoja Rooman menneisyydestä. Ei kuitenkaan mahdollisuuksia – eikä rahaakaan - sellaisia raahata ja hankkia. Yhtäkkiä oltiin Teveren rannassa - siis varsin kaukana hotellista. Bussiyhteyksiä harkittiin, mutta taas käveltiin. Piipahdettiin taas yhdessä kirkossa (niitä on Roomassa yksi jokaiselle vuoden päivälle), ja sekin puolillaan väkeä. Liekö paavin heikko terveydentila vai pääsiäisviikko vaikuttaneet asiaan, mutta väkeä oli kirkoissa koko ajan aika paljon. Samoin kuin kaksi vuotta sitten jaksoin ihmetellä tätä katolisen maailman uskonnollisuutta. Kerjäläisiäää kirkkojen portailla, näähtävyyksillä, metron käytävillä on mielestäni paljon enemmän kuin kaksi vuotta sitten. Opas kertoi senkin olevan paljolti mafian organisoimaa: kerjäläisillä on reviirit, joihin heidän aamulla kaupungin pohjoispuolen asuntovaunuasuinalueilta ja parakkikylistä aamuisin tuodaan autoilla ja haetaan illalla pois; reviiri- ja kuljetusrahat sitten menevät kerjuutuotoksen päältä.

 

Tompalla väsy. Matkaväsy vai systerin ikävä? Uupumus kuitenkin. Lounaaksi evästä hotelliin. Lähikatujen kaupat ja yksi kirkko käytiin vielä. Ennen illallista ajettiin bussi/ratikka yhdistelmällä Trastevereen; se farkkutakki piti käydä sovittamassa. Karoliiniarmeijan takin malli tuli mieleen: mietin kauan, mutta en raskinut, niin en. Sitä paitsi kavaljeerini, aika hyvä makutuomari, Tomppa ilmoitti, että älä osta. Makutuomari antoi kyllä matkan aikana tuomionsa/hyväksyntänsä yhtä lailla italialaisista tytöistä kuin Aurinkomatkojen retkillä olleista suomalaisista tädeistäkin.”Kannattaako laittaa tuollaista takkia jos on tuon kokoinen ja noin vanha … !” ”Tikkulaihoja… ei hyvä” ”Aika hyvät …” ”Taas sain viereeni hyvännäköisen tytön” … Äippä on ollut aika ihmeissään. Huolimatta siitä, että tiedän poikani aktiivisuuden …

Palattiin Trasteverestä takaisin Largo Argentiinalle; siis ratikka 8 ja bussi 492, iltaruuhkaisina aika hikisiä. Ajeltiin Independenzalle asti. Kyseltiin edellisenä päivänä hukkaamaani pikkukassia, jossa oli yksi Saaran tuliainen: ei löytynyt kahvilasta, ei Trimanista. Tämä oli oikeastaan koko reissun suurin ”onnettomuus”, joten emme niin hirveän suuresti surreet.

Huolimatta siitä, että päivällä nautittu jättijätskiannos pisti laktoosi-intoleranssin sotkemaan Tompan pötsin, rohkenimme mennä Da Vinzenco -ristoranteen. Söin sellaista kalaa, jota en ole koskaan maistanut, en vieläkään tiedä, mitä se oli – paitsi että herkullista. Toiletissa ramppaamisen välissä Tomppa ehti ihmetellä naapuripöydän pikkujapanilaispoikaa (about 2 v.), joka söi alkuruoaksi mustekaloja ja pääruoaksi isoja scampeja ja simpukoita ja ostereita. Ravintolan tarjoilija sai aikaan uskomattoman show´n kun minä tilasin illallisen päätteeksi espresson ja avernan. Koko ristorante tiesi, että signora haluaa avernan! Ja granden! Vaikken edes halunnut, grandea siis.

Reissun ainoa taksikyyti oli vuorossa. En uskaltanut lähteä pojan kanssa metroon tai bussiin, vessan tarve oli sen verran akuuttia. Hyvin ilta päättyi. Hotellissa pakattiin, eikä kotiinlähtö tuntunut mitenkään akuutilta. Oltaisi voitu pääsiäinen Roomassa viettää.

Lankalauantain aamu koitti aurinkoisena. Kirkkojen kellot soivat, ja meillä matka lentokentälle. Siellä meni tuskastuttavan kauan check-inissä. Vain vähän ylipainoa, ei toimenpiteitä. Lento ajallaan Hesassa, ja me lähdimme kohti keskustaa. Simonkentän Scandic oli hyvä hotelli. Mutta Helsinki kylmä. Hrrr. Eerikinkadun ”Pihalla” (uusi italialainen!! ravintola) syötiin reissun viimeinen päivällinen ja sitten Tennispalatsiin leffaan. En olisi millään jaksanut, mutta kun Tomppa kerran halusi niin ok. Ja elokuva Painajainen perheessä oli hyvä. Todella.

Ensimmäisen pääsiäispäivän aamuna nukuttiin myöhäseen, ehdittiin silti Oulun koneeseen ja oltiin iltapäivällä kotona. Se tuntui isolta, siistiltä, valoisalta. Neljäs Rooman matkani oli ohi. Vale, Roma! Arrivederci! Taas erilainen matka. Enkä vieläkään ole saanut siitä kaupungista kyllikseni. Aina sanon, että haluan nähdä uusia paikkoja, uusia kaupunkeja, mutta Roomaan voisin lähteä vielä. Siksi kävimme lantit Fontana di Treviin heittämässä…