New York

Blogitekstejä oikolukiessa ja julkaistavaksi kelpaavia kuvia valitessa olen samalla järjestellyt kuluneen lomaviikon muistoja muistioksi ja tunnelmia talteen, … Ehkäpä jollekin lähtevälle vinkiksikin…

(New  Yorkin postauksiin olen liitellyt kuvia. Rullaile alaspäin ja katsele maistiaiset kuvapaketista. Matkasivun julkistanen vasta ensi viikonloppuna. Taas työt tulevat häiritsemään harrastuksia. Niin ja klikkaamalla kuvat suurenevat. )

Satunnaisen matkailijan pintahuomioita viikon matkalta New Yorkissa:

1. Museoissa, kassoilla, takseissa, nähtävyyksillä ei olla kuultukaan ystävällisestä asiakaspalvelusta. Yleensä ainakaan.
2. Metrolla kulkeminen on helppoa, edullista, nopeaa, turvallista (ainakin siltä tuntui).
3. Taksikyyti on helppoa, edullista, nopeaa, turvallista (ainakin siltä tuntui).
4. Edellisistä huolimatta askelmittariin tulee viikossa hyvinkin 50 kilometriä. Ja joka askelella näet jotain uutta, erilaista, – aistit ennenkokematonta.
5. Manhattanilla ei ole ruokakauppoja. Siellä on kemppari/kioski/apteekki-putiikkeja (mm. Duane Reade) joka korttelissa, mutta ei tavallisia Siwoja tai K-kauppoja.
6. Museokaupat ovat parempia kuin missään.
7. Kaikesta varoitetaan koko ajan: ”lattia on liukas”, ”kahvi on kuumaa”,  ”tee jono”, ”tämä tuote vaarantaa terveytesi”, … Paras varoituskyltti joka nähtiin oli ”Älä edes kuvittele parkkeeraavasi tähän”.
8. Poikkea 5 th Avenuelta edes vähän. Manhattankin on paljon muuta kuin hyvin toimeentulevien, pilvenpiirtäjien välissä kulkevien kiireisten työssäkäyvien kaupunki.
9. New York (amerikkalaiset yleensäkään?) ei toivu syyskuun 11. päivästä vielä vuosikymmeniin.
10. Bagelit on hyviä.
11. Kertakäyttökulttuuri on suomalaisesta näkökulmasta käsittämätöntä. Viikossa teet jätesäkillisen roskaa – halusit tai et.
12. Manhattanilla et erotu massasta, vaikka olisit pukeutunut miten tai vaikka olisit minkä värinen, kokoinen, ikäinen, pituinen … Manhattanilla on kaikkea jo ennestään. Sulaudut joukkoon yhtä lailla minkkiturkissa kuin verkkareissa.
13. Jos sinulla on serkku (tai muu sukulainen/tuttava) joka asuu the Cityn ulkopuolella, nauti siitä. Päivä pois Manhattanilta avartaa kummasti maailmankuvaasi. Varsinkin jos serkun perhe vielä ajeluttaa ja opastaa koko päivän.
14. Manhattanilla trendikkäätkin nuoret naiset käyttävät lenkkareita. (vrt. Rooma tai Milano, never!)
15. Tuulipukuja ei käytä kukaan, farkkuja (nyt näyttivät lähes valkoiseksi kivipestyt olevan in, samoin villalegginsit ja paksut, mokkaiset saappaat) melkein kaikki.
16. Isokokoisenkin on helppoa löytää vaatteita.  (vrt. Rooma tai Milano, ei todellakaan!)
17. Empire State Building on nähtävyyksistä huipuin – minun mielestäni.
18. Manhattanista sanotaan, että se on kaupunki joka ei koskaan nuku. Pitää paikkansa. Aamuyön tunteina liikenne hiljenee, – vähän.
19. Hälytysajoneuvojen ääni kuuluu koko ajan jostakin.
20. Maaliskuu New Yorkissa on hyvä loma-ajankohta, koska nähtävyyksille ei ole jonoja.
21. Maaliskuu New Yorkissa ei ole hyvä, koska talvimyrsky voi yllättää.
22. USA:n lippuja on joka paikassa. Paljon.
23. Newyorkilaiset ovat valmiita maksamaan 12 dollaria päästäkseen luistelemaan tunniksi keskelle metropolia.
24. Broadwaylle (ainakin Mamma Miaan) kannattaa varata liput etukäteen, jos on tietty päivä, jolloin haluaa teatteriin mennä.
25. Nycissä ajetaan tolkuttoman suurilla maastureilla. V8-moottorit hyrrää, ja halpa bensa palaa!
26. New York ei ole halpa kaupunki, mutta vaikka dollarin kurssi on nyt epäedullisempi eurooppalaisille kuin esim. vuosi sitten, siellä voi tehdä hyvinkin edullisia löytöjä.
27. Kaupunki on täynnä delejä, hampurilaispaikkoja, ravintoloita, – roskaruokaa ja Michelin-ravintoloita riittää. Ja kaikkea siltä väliltä. Kaikista maailmankolkista.
28. Matkaoppaisiin ja karttoihin kannattaa perehtyä etukäteen. Valita omat kiinnostuksen kohteensa; rajata ja valita. Kaikkea ei ehdi kuitenkaan.

Matka New Yorkiin on ohi. Hieman viipyillen olo sopeutuu hiljaisuuteen, avaruuteen, maiseman mataluuteen, puihin, ihon puhtauteen. Lennolla jopa pari tuntia nukuttu, ja kotona päiväunet. Ehdittiin Oulun koneeseenkin, vaikka tiukkaa teki. Kaiken kaikkiaan matka Midtownista lentokentälle (nipin napin puoli tuntia, mutta kyllä taksari ajoikin lujaa!), turvatarkastukset (aivan eri löysät verrattuna viiden vuoden takaiseen), odottelu terminaali kasin hienoissa uusissa tiloissa (mm. oivallinen viinibaari, jossa saattoi ostaa maisteluannoksia mahdollisista tuliaisviineistä (toinen Niagaran alueelta, myös toinen Pinot Noir New Yorkin osavaltion alueelta), kolme varttia myöhässä lähtenyt lento New York – Helsinki, sujuivat hyvin.

Laukut on purettu, ja eka kertaa viikkoon olen saanut tehdä ruokaa (Dean & DeLucan mausteita jo testasin). Poikaa odottelen Leviltä tulevaksi. Visa-tili näyttää kovin tyhjältä, kameran muistikortti sen sijaan ihan täys (800 otosta, joista ehkä 100 kelvollista). Tämänkin postauksen kuvat suurenevat klikkaamalla.

Tänään illalla ei lähdetä Broadwaylle. Tänään nautitaan kotonaolosta, ja nukutaan pitkä yö!

Ei, ei otsikossa ole virhettä, vaikka tällä miniläppärillä kirjoittaessa niitä tuppaa tolkuttomasti tulemaankin. Fineland on lainaus yhdeltä taksikuskilta, joka tiesi, missä Fineland on.

Kone lähtee (toivottavasti ajallaan klo 17.45) J. F. Kennedyn kentältä, ja aamulla Suomen aikaa (aamuyöstä Amerikan aikaa) ollaan Hesassa ja huomenna näihin aikoihin jo Rantapellossa.

Hurjan hyvä viikko on kulunut nopeasti. Talvimyrsky ja Harjanteen iltapäiväpahoinvointi vähän kurjemmat jutut, ja kuopuksen ikävä tietysti vaivannut. Mutta muutoin hienosti on viikko tässä metropolissa sujunut. Matkalaukkujen ylipaino-ongelmia ei pitäisi olla (lennolla saa olla enää vain 23 kg, aiemmin 32 kg). Kuinka huomaavaista,  että hotellihuoneen vessassa on vaaka. Ostin poikkeuksellisen vähän ruokatarpeita ja vain yhden kirjan. Vaatteita meillä kaikilla naisilla on hankittuna, ja tuliaisia tietysti.

Tänään ehdimme vielä käydä NBC-studioilla. Conan O ’Brian on pahimmilleen lopettanut shownsa, mutta nähtiinpä, miten uutisia ja sarjoja tehdään..

Nyt kohti lentokenttää.

New Yorkin kirjeenvaihtajanne päättää raportin 5th Avenuelta tähän. Kuvia julkaisen varmaan jo sunnuntaina, joten pysykää linjoilla… Good bye, New York!

New York aurinkoinen. Onnistuin nukkumaan seitsemän tuntia! Huippuolo.

Starbuck’sin kahvi, metrolla 32 th Streetille, Empire State Buildingin jonoon: tänään näkisimme kauas. Minulle oli tärkeää käydä siellä toistamiseen. Edellisellä kerralla kun olimme menossa sinne olin juuri saanut suru-uutisen Suomesta, ja olimme lähdössä takaisin kotiin. Minulle näkymät ESB:n huipulta ovat nämä neljä ja puoli vuotta olleet kyynelten peittämiä; nyt muiston päälle uusi, aurinkoinen kuva Manhattanista. Ihan kuin joku surutyön piste olisi nyt pistetty.

Pääsy New Yorkin huipulle oli tällä kertaa hullun helppoa, lyhyt jono turvatarkastukseen, ja sieltä lipunmyynnin kautta suoraan hissiin. Ei mitään tuskastuttavaa, aikaakuluttavaa jonotusta. Ja nähtävyyden sisätilat oli uusittu: olihan hienoa sisältäkin. Saatikka 86. kerroksesta. Ei ruuhkia, sai rauhassa kuvata ja ihastella alla avautuvaa Manhattanin maisemaa. Oltiin aika kauan, keväisen kauniina keskiviikkoaamupäivänä New Yorkin keskellä ja korkealla. Henkeäsalpaavaa!

Esikoinen ja Harjanne halusivat lähteä keskenään käymään Broadwayn kaupoissa, olihan minun uskallettava heidät päästää. Pehtoorin kanssa suunnattiin kohti Met:ia. Metropolitan Museum of Art on Central Parkin reunalla, Uptownissa, joten jalkoja säästääksemme otimme taksin. Ihmeen kauan matka kesti, mutta iltapäivän ehdimme museossa olla. Siellä on juhlaa kävellä, katsella rakennusta, kävellä, ja hups, yhtäkkiä edessä on Pisarron maalaus. Vähän ajan päästä Monetin lummelammet – ja muut puutarhanäkymät – saavat pysähtymään. Ja kaipaamaan kesää! Metissä pitäisi viettää päivä tai pari. Keskittyisi yhden päivän ajan vaikka veistoksiin ja ulkoeurooppalaiseen taiteeseen ja toisena vaikka renessanssin maalareihin ja 1900-luvun alun maalauksiin. Tai jotain. No nytkin oli hienoa päästä sinne edes vähäksi aikaa.

Nuoret söivät keskenään shoppailun ohessa. Me päätimme yrittää Felidiaan, jota mainostetaan yhdeksi New Yorkin tämän hetken parhaaksi italialaiseksi ravintolaksi. Voimme allekirjoittaa: se oli erinomainen. Ruoka (alkuun scampeja papu-tomaatti-basilica tahnan kera ja raputäytteisiä ravioleja, pääruoaksi maksaa polentan ja sipulin kanssa ja tonnikalaa, jälkkäriksi pannacottaa ja käsintehtyä minttujäätelöä asiallisine tykötarpeineen) ja viini (Veneton alueen jo ikääntynyt (2000) Cabernet S. – Merlot) olivat pitkään aikaan parasta, mitä on tullut syötyä.

Hieman kiireellä (rapiat pari tuntia) oli päivällinen nautittava, sillä oli ehdittävä kokemaan vielä yksi highlight tälle päivälle: Broadwayn Winter Gardenissa alkoi Mamma Mia klo 20. Tytöt jo meitä aulassa odottivat ja kalvavasta pelostani huolimatta meille oli liput varattuna! Kaksi ja puoli tuntia laulua ja tanssia, Abbaa koko teatterin täydeltä. Montakohan vuotta Mamma Miaa on Broadwaylla esitetty täysille saleille? Musikaaleja on nähty ennenkin, mutta onko näin hienoa… Vastikään nähty elokuvaversio hieman häiritsi taustalla, mutta heti kun muisti olevansa Broadwaylla, mokoma unohtui. Pohdittiin, josko huomiseksikin hankittaisiin liput. 🙂 (150 dollaria/ kappale, joten ehkä ei sittenkään)

ESB, Met, Felidia ja Mamma Mia. Ja aurinkoa koko päivän. Taksissa ja museon vaatenaulakolla, Empiren matkamuistomyymälässä ja hotellin aulassa ystävällistä palvelua, – eivät mitenkään itsestäänselvyyksiä tässä kaupungissa. Yhdelle päivälle paljon. Highlightseja yllin kyllin. Niiden sulatteluun menee kauan.

Aurinko. Pilvenpiirtäjien välistä paistoi aamulla aurinko! Mutta oli kylmä. Aamujunalle lähdimme hyvissä ajoin, jotta varmasti ehdimme Ronkokomaan menevään junaan. Penn Station klo 9.14 raiteelta 18 juna lähti, ja me olimme kuin olimmekin kyydissä. Ei paljon muita ollutkaan. Alle tunnin jälkeen oltiin Bethpagen asemalla, jossa meitä olivat vastassa serkkuni, miehensä, poikansa ja miniänsä kanssa.

Kahden auton kolonnana lähdimme kohti pitkän ja kapean saaren pohjoisosaa; Jones Beachillä pysähdyimme, Atlantin aaltoja katsomassa ja kuvaamassa. Ihan auringonottokeli ei kuitenkaan ollut, joten jatkoimme matkaa Rivesheadin Outletiin. Matkalla oli vaikea uskoa että Manhattan oli vain 65 mailin päässä; aivan eri maailma. Ja maisema luminen kuin koti-Suomessa. Näimme pieniä kyliä, nelikaistaisia highwaytä, merkillistä mäntymetsää.

Outletissa ei juuri turisteja ollut. Saimme rauhassa kierrellä: DKNY, Calvin Klein ja Ralph Lauren pistivät Visan laulamaan. Kaikilla meistä oli kassi tai pari; vävy- ja miniäkokelaalle tuliaisostokset samalla reissulla. Tyytyväsinä jatkoimme matkaa kohti Martha Clara Vineyardia. Taas mietin, kuinka hienoa saada tällainen ”yksityinen” opastus. Long Islandin viininviljely- ja monien vihannesten ja luomutuottajien alueelta löytyi viinitila, joka oli maaliskuun alun lumisateista huolimatta avoin maistelijoille. Testasimme. Nuoret höpöttivät keskenään. Viinikerholle löytyi tuliainen. Maistamamme viinit eivät mitään suuren luokan viinejä, mutta kelpo punaisia oli joukossa. Ja kuohuva erinomaista. Ja mikä parasta. Nyt olemme käyneet Long Islandin viintitilalla, moni ei ole. Ja meillä oli omat kuskit; serkun mies ja meidän esikoisen pikkuserkku meille kyydit tarjosivat. That’s nice, – great indeed, I think.

Ja matka jatkui. Ajomatkojen aikana meillä oli aikaa kertoa suvun kuulumiset puolin ja toisin. Me opimme paljon uutta amerikkalaisesta yhteiskunnasta. Näimme erilaista New Yorkin osavaltiota. Ja tämä kaikki toi lomaan ekstrabonusta.

Long Islandin pohjoisrannikon Oyster Bayn pikkukaupungissa, joka oli kuin suoraan elokuvista, kävimme päivällisellä. Osterit jätimme väliin, vaikka ne paikkakunnan ykköshitti olisivatkin olleet. Söimme hyvin. Eikä ollut mitään vaikeuksia jutella vaikkei serkun ja perheensä kanssa periaatteessa vuosikymmeniin ole oltu tekemisissä.

Entäs sitten? Presidentti Rooseveltin kotitalo Sagamore Hill, joka oli kiinni, nähtiin ulkoa. Historian havinaa. Opiskelujeni alkutaipaleen yhdessä opinnäytetyössä Theodorilla oli roolinsa. Oli mukava nähdä hänen siviilikotinsa. Hetki kävelyä ilta-auringossa ja illaksi vielä kyläilemään. Vielä syömään. Vielä näkemään pikkukaupungin idylliä. Vielä höpöttämään. Ei valittamista.

Puoli yhdeksältä junaan ja ennen kymmentä hotellissa, jossa neljästään totesimme viettäneemme hienon, erilaisen päivän.

(klo 7:16 New York) Talvimyrsky! Tietysti! Yöllä on satanut 5 – 6 tuumaa lunta, sisämaassa enemmänkin. TV:n kaikki kanavat raportoivat lumisateen vaikutuksista koko itärannikolla, New Yorkin koulut ja yliopistot on suljettuina ja liikenne jumiutunut!

Levillä olevan juniorin kanssa tekstailtua luulen, että täällä taitaa olla lumisempaa kuin siellä … 😉

(Näkymä hotellihuoneemme ikkunasta suurenee klikkaamalla.)

Sikäli huonompi homma meidän kannalta että on maanantai: maanantaisin museot ovat kiinni, emmekä voi esimerkiksi Metropolitan Museum of Artiin paeta päiväksi. Ei Central Parkin aiottu vierailu, eikä kyllä tepastelu Little Italyssä tai China Townissakaan, oikein innosta. Eiköhän me jotain keksitä. Kilometrin säteellä on kolme valtaisaa tavarataloa, 5 th Avenuen kaikki liikkeet, NBC-studios, Radio CIty Hall, Rockefeller Center, … alamme valita…

Heti kun neitokaiset heräävät. Kävivät eilen leffassa katsomassa Batman kolmosen 3D:nä. Harmittaa, ettei me vanhukset, edelleen jetlagin takia vähän väärässä rytmissä olevat, jaksettu…

Näihin lumisiin kuviin ja tunnelmiin, New Yorkin kirjeenvaihtajanne myrskyn silmästä ….

Tänään jotain täysin ennenkokematonta New Yorkissa: modernin taiteen museo MoMA (= Museo of Modern Art) ja McDonalds.

Aamulla jälleen aivan liian varhain herätessä en usko silmiäni: ulkona satelee hiljalleen lunta. Maaliskuun eka New Yorkissa ja sataa lunta!

Odotellessa muiden heräämistä kirjottelin sähköposteja ja tekstiviestejä kotiin päin ja surffailin: säätiedotus lupasi illaksi jääkuulia, tarkoittanee rakeita? Ja talvimyrskyvaroituksia. Huh!

Aamiaiseksi lähidelissä mangorahkaa ja musliä, kahvia pahvimukista. Matkaa MoMAan vain muutaman korttelin verran, mutta kylmä tuuli tuntui. Kun kirkko, St. Patrick’s Cathedral, kerran oli matkalla ja kirkonmenojen aika, menimme sisälle, messussa iso kirkko täynnä väkeä. Kirkko on kaunis, mutta merkillisen steriili se minusta on.

MoMA oli viime reissumme aikana remontin loppumetreillä joten emme silloin päässeet käymään, nyt siellä muutama tunti vierähti. Suomalaista taideteollisuutta hyvin esillä, joskaan me emme jaksaneet japanilaisturistien tavoin Aalto-vaaseista riemastua. Matisse ie myöskään ole mun juttu, Andy Warholin lisäksi muutamia kiinnostavia taiteilijoita. Ja museokauppa tietysti. Niihin tahtoo upota aikaa ja rahaa Niin meni tänäänkin.

Iltapäivä pitkälle illansuuhun kävellessä ja kauppoihin poiketessa. Bloomingdahlsilla ei olllut meille kaipaamiamme lämpimiä vetimiä. Trump Towerissa kävimme nauttimassa Harjanteen synttärin kunniaksi drinksut. Tytöillekin tarjoiltiin, vaikkeivat paikallista 21 vuoden anniskeluikärajaa ylitäkkään. Apple Store 57 th Streetillä innosti lähinnä minua. Kaikkia laitteita sai testailla, ja kyllähän iPhone tuntui verrattomalta. Eikä maksanutkaan kuin 299 dollaria. Melkein puolet halvempi kuin Suomessa.

MoMAn lisäksi edellisellä kerralla oli jäänyt väliin hampurilaiset. Kun syksyllä 2004 oltiin kahden murkkuikäisen kanssa täällä emme käyneet kertaakaan! hampurilaisilla. Kahdeksan miljoonan asukkaan Manhattanilla on 21 000 ravintolaa (muistaakseni) ja viimeksi valitsimme niistä puolen tusinaa italialaista, mutta tänään me sen teimme: menimme Mäkkärille! Olihan siellä jo tyttären ammatillisen kiinnostuksen vuoksi käytävä. Saimmekin Hesburgerin työntekijän seikkaperäisen opastuksen siitä, kuinka hyvän asiakkaan kuuluu ko. paikoissa toimia. Koetimme pehtoorin kanssa tupista, että jälkkäriksi tuplaespresso ja Averna maistuisivat … semmoinen ei kuitenkaan kuulu asiaan. Niinpä varttitunnin reippaan aterioinnin jälkeen olimme jälleen valmiita kävelemään…

Lauantaiaamun varhainen herääminen auringonpaisteeseen. Ja siihen, ettei elimistö tajua, että kello on vasta viisi ja rapiat. Suihkuttelua (hei Nycissä tulee suihkusta lämmintä vettä: viimeksi ei tullut) ja päivän ohjelman sujumiseksi opiskelua. Bloggaamista.

Yhdeksältä lähdemme hotellista. Aamiainen luksushotellisssa ei kuulu Finnairin pakettiin, joten on etsittävä aamiaispaikka jostakin. Muutama blocki (=kortteli = 160 m) etelään ja Starbuck’s (yksi amerikkalaisen arkikulttuurin keskeinen ilmentymä, tiedättehän, kuinka nykkiläiset aina elokuvissa kävelevät pahvimuki kädessä kaduilla) havaitaan sopivaksi. Cafe Americano ja bagelit maistuvat.

Aamu todetaan viileäksi, ellei jopa jäätäväksi. Kohti Central Stationia mennessä tuuli tuntuu kylmälle, lasketaan mittarien osoittamia fahrenhaiteja ja päädytään siihen että suunnilleen nollassa on lämpö. Central Station on meistä kaikista merkillisen viihtyisä. Otetaan kuvia ja katsellaan ihmisvilinää. Ollaan suurkaupungissa.

Metrolippu neljälle maksaa 7 dollaria. Linja 4 vie meidät Wall Streetille. Kauppatieteen ylioppilaat asettuvat New York Stockin eteen kuvattavaksi, nauravat ”tänne me tullaan sitte töihin” (kuva suurenee klikkaamalla). Matkalla Battery Parkiin tuulee aina vain kylmemmin, mutta yllättäen rannassa katsellessa Vapauden patsasta aurinko lämmittääkin ihanasti. On loma.

Lautta Staten Islandille ehti pahimmoilleen lähteä edestämme, eikä jaksettu jäädä tunniksi odottamaan seuraavaa, joten kohti Ground Zerouta (terrori-iskussa tuhoutuneiden tornien montun reunalla pronssitaulu kuolleiden palomiesten muistolle pistää nieleksimään).

Century 21 sopivasti edessä, ja sinne ostamaan tyttärelle villatakki, jottei jäädy totaalisesti. Liike on merkillinen sekoitus riepujen ja rättien myymälää ja merkkivaatteiden edullista löytöpaikkaa (August Silkin neuleet 18 dollaria, Stockalla about 50 euroa, ainakin. Calvin Kleinin vaatteita vaikka kuinka ja edullisia). Villatakin hankinnan jälkeen jatketaan Uptownia kohti. Broadwaylla ei ole ruuhkaa, mutta tuulta on. Sohon kohdalla hidastamme vauhtia. Minä kuvaan, tytär ja Harjanne miettivät, mitä ostaisivat: vielä ei oikein mitään. Spring Streetillä menemme pieneen bistroon, jossa kävimme viime reissullakin. Vastoin kaikkia periaatteitani toisen kerran samaan paikkaan lomalla. Mutta kannatti mennä: lämmitetty siideri ja lasilliset punaviiniä ja vähän suolaista lounaaksi tekivät hyvää.

Metrolla hotellille, mutta ensin käytiin vielä Rockefeller Centerissä. Luistelijat pienellä tekojäällä keskellä pilvenpiirtäjiä jaksavat hämmästytttää …

Iltapäivällä askelmittari näytti että liki 20 km oli kävelty. Siltä alkoi tuntuakin. siispä kuuden tunnin rundin jälkeen hotellliin. Pehtoorin kanssa nukahdetiiin kuin pikkulapset. Onneksi: päiväunet mahdollistivat hereillä pysymisen Salutessa (italialainen ravintola Madison Avenue 290) nautitun illallisen jälkeenkin.

Kävelimme katsomaan Times Squaren valomerta: se on liki hengästyttävä. Koetin kuvatakin. Vahinko ettei kuvien liitttäminen tähän ainakaan vielä onnistu. Lewis Store pysäytti: samoin nyt löytynyt Hard Rock Cafe, Times Squaren liike ei erikoisuudella mässsäillyt, mutta T-paidat löytyivät. Samoin kuin reitti hotellille … Nyt nukkumaan ..

St. Patrick’s Cathedralin takana, Madison Avenue 455:ssä on hotelli New York Palace. Tänne me eilen John F. Kennedyn kentältä tultiin Sergein kyydissä. Absurdia: New Yorkin taksikuski puhuu sujuvaa venäjää. Puhui puhelimeen suunnilleen koko sen kolme varttia, minkä matka Long Islandilta Queensin läpi Manhattanille perjantain iltapäivän sujuvassa ruuhkassa kesti. Eka kertaa Nyciin tulleen tyttären bestis ”Harjanne” totesi muutaman kerran, ihan tuttua mutta ihan epätodellista. Niinpä.

Tästä hotellista: 1880-luvulla baijerilainen siirtolainen Henri Villard joka oli Northern Pacific -rautateiden perustaja rakensi tämän palatsin kodikseen. Monien vaiheiden jälkeen tästä on tullut hotelli, jonka ala-aula on niin hieno, että se on yksi nähtävyys. Harjanne sanoikin, etä on hienoa asua viikko nähtävyydessä. Niin onkin. Kauan eläköön Finnairin plussapisteet!

Hotellissa on lisäsiipi ja yhteensä 51 kerrosta ja 13. kerros puuttuu niin kuin yleensä amerikkalaisista hotelleista. Olemme vain 12. kerroksessa mutta ikkuna on suoraan katedraalille ja Rockefeller Centeriin päin, joten ei valittamista. Kaiken ylellisyyden ja koreuden ylimenevä ominaisuus on keskeinen sijainti. Keskellä Midtownia.

Check-In sujui ja Hose kävi meidät huoneisiin saattelemassa, laukut kärräämässä ja huoneen mahdollisuuksista kertomassa: tuntuiko minusta että tytöt saivat vielä ylitsevuotavamman palvelun kuin me?

Vähän peseytymistä, Visat ja passit ISOON tallelokeroon ja ulos. Kävelimme ja etsimme vanhasta muististsa Hard Rock Caféta. Tyttärellä ja minulla varma tieto, missä se on. Ei vaan kummallekaan tullut mieleen, että se olisikin saattanut muuttaa. Siis löydettykään sitä 55 th Streetiltä. Times Warner Centeriin mentiin iltapalalle, ja toteamaan, että joku päivä pitäisi ehtiä tännekin shoppaamaan. Tytöille vaateliikkeitä, minulle keittiötarvikekauppa ja Whole Foods (valtaisa pääasiassa luomuelintarvikkeita myyvä gourmet-kauppa).

Lämpimässä (+10 C), välillä vähän vettä ripsivässä illassa hotellille, ennen kymmentä (siis aamuviittä) umpiunessa. Sitä riitti melkein seitsemän tuntia. Nyt uusi, eka päivä edessä.

New Yorkin kirjeenvaihtajanne on avustusjoukkonsa kanssa onnellisesti päässyt hotelliin. Paikallista aikaa klo on pe 18.45 (= la klo 01.45), joten nyt kohti Hard Rock Cafeeta. Epätodellistako? Kyllä!

Suurkaupunki kutsuu…