kirja-arvio

Tämänvuotinen Helmet-lukuhaasteen  50 kohdasta ainakin tusina on nyt tullut luetuksi.

Tammikuun kirjoissa on  neljä elämäkertaa, edelleen mun lempparilukemista, feelgoodia (poikkeuksellisen paljon) ja parikin aasialaisen kirjailijan teosta. Tässäpä arvioita, tähti parhaille, ja suluissa mihin haasteen kohtaan kirja sopii.

Toshikazu Kawaguchi,  Ennen kuin kahvi jäähtyy  (2 Kirjassa tehdään taikoja) 
Kirjan esittelyssä lukee näin: ” … kulttimaineeseen noussut esikoisteos on tunteikas, eriskummallinen, arvoituksellinen ja persoonallinen romaani, joka lämmittää lukijan sydäntä kuin kupillinen vastakeitettyä kahvia.”    Tuon alun päälauseen voin allekirjoittaa, mutta sivulauseesta en ole samaa mieltä. Painottaisin sanaa eriskummallinen. Ehkä en ollut oikeassa vireessä tätä kuunnellessani.

Amanda Vaara, Villa Venla -sarja (6 kirjaa) (17 Kirjassa  (kirjoissa) on ärsyttävä henkilöhahmo)
(Aiemmin olen lukenut sarjan ensimmäisen kirjan ”Pientä fiksausta vailla”)  ja nyt tammikuussa sitten kuusi seuraavaa ) Yösähköä, Heti vapaa, Sopivassa suhteessa, Ruusuja ja risuja, Routavaurioita, Omalla tontilla. Nämä ovat kevyttä, helppolukuista, eläväistä, tapahtumarikasta feelgood -osastoa. Kirjailija Niina Hakalahden alter ego tai pseudonyymi Amanda Vaara kirjoittaa suomalaisesta elämänmenosta kuljettaen mukana aika isoa henkilögalleriaa, mutta kaikki ”tyypit” ovat tunnistettavia, aika mainioita stereotyyppejä. Jotenkin tulee mieleen telkkarisarja Ex-Onnelliset tai Kämppikset.  Ja koko sarjan majatalonpitäjä Venlan ex-mies on t-o-d-e-l-l-a ärsyttävä.  Siis olen kuudella kirjalla tämän kohdan hoitanut perusteellisesti.

Serang Chung, Sisunin maailma  (10 Kymmenes kirja, jonka luet tänä vuonna) 
Etelä-Koreaan sijoittuva sukusaaga, jossa parasta oli maan elämänmenosta ja historiasta saatava tieto, mutta korealaisten nimien kanssa on vaikea pysyä mukana, ainakin kun kirjan kuuntelee, eikä itse lue nimiä.

Santa Montefiore, Italialainen tyttö Brooklynissa (7 Kirjassa rakastutaan)
Tämä oli juuri sellainen kuin nimi antaa olettaa. Ei missään tapauksessa huono sarjassaan.

Camilla Davidsson, Pikkuinen unelmien kaksio (50 Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä)
Nuori nainen, kympintytöksi voisin melkein ilkeästi nimitellä, etsii itseään. Ja löytääkin, mutta ei aivan helposti. Juonenkäänteet eivät olleet aivan ennalta-arvattavia. Oli  oikein hyvä ladulla kuunneltava … 

Timo J. Tuikka, Vitutuksen voima (4 Kirjassa on presidentti)
Suomalaisen katkeruuden historia – ja voima! Tytär tätä suositteli historioitsija-äidilleen. Vähän varauksellisesti suhtauduin. Enkä vähiten nimen takia. Nimi onkin kustannustoimittajan ehdotus; ehkä se on myyvämpi kuin katkeruuden historia. Historia on tässä kirjassa hallussa, onhan Timo J. Tuikka väitellyt Kekkosesta ja Suomen sisäpolitiikasta. Myös urheiluhistoria tuntuu olevan hanskassa. Siinä ja siinä onko tämä paikoin vähän tekohauska, mutta ei pysyy kuitenkin hyvän pakinoinnin puolella.

Katriina Järvinen, Ruben Stiller, Siltä väliltä (25 Kirjassa vietetään juhlapyhää Hanukkah, Bar mistva)
Stiller on ärsyttävä ja ei ole. Tämän kirjan jälkeen käsitykseni hänestä muuttui hyvin paljon, ymmärrän ja pidän enemmän. Suomen juutalaisesta väestöstä opin jotain. Katriina Järvisen kirjoittamana tämä oli hyvä elämäkerta. 

Raila Kinnunen, Esko Salminen, Elämä Eskona & Toinen näytös  (24 Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin)
Salminen olisi ansainnut jotenkin paremman elämäkerran. Mutta ehkä hän itse vaikutti/halusi, että tästä tuli tällainen. 

Orhan Pamuk, Punatukkainen nainen (28 Kirjailija on Välimeren maasta)
Pip Williams, Kadonneiden sanojen kirja (26 Kirjan nimessä on sana kirja)

Heini Junkkaala, Pirkko Saisio – Sopimaton (46 Kirjan kannen pääväri on musta)
Tässä sama juttu kuin Stillerin kirjassa: elämäkerran kirjoittaja tuntee henkilökohtaisesti henkilön, on jopa ystävä, eikä silti glorifioi kohdettaan, ainakin vaikuttaa hyvin rehelliseltä. Kirja on järkäle, ja parisataa sivua olisi ehkä voinut karsia… Suomalainen teatterimaailma Salmisen ja Saision elämäkertojen lukemisen myötä on nyt paljon tutumpi. Kaksi hyvin eri näkökulmaa!

Jake Nyman, Monen vuoden jälkeen. Radiomiehen muistelmat  (1 Kirjan nimessä on erisnimi)
Olen ”aina” tykännyt Jake Nymanista, Sävellahjasta, Onnen päivästä, Muistojen bulevardista, parista kirjastaan… Tämän kirjan jälkeen tykkään vielä enemmän. Rehellinen, silottelematon ja koskettavakin, hyvin kirjoitettu. Ja onneksi hän lukee kirjan itse. Viimeistään se nosti tähtien lukumäärän viiteen. 

Ensimmäinen tusina kirjoja tälle vuodelle kuunneltu: eikä kolmeakaan viikkoa ole vuodesta vielä kulunut. Tähän mennessä kaikki kirjat sopivat haasteeseen – vastoin alkuperäistä aietta olen kuitenkin oikein hakemalla hakenut haasteeseen sopivia kirjoja, ja tarttunut nimenomaan sellaisiin, joita en ehkä ilman tätä haastetta olisi hoksannut olevan olemassakaan.

Lenkeillä, laduilla, kutoessa, koneella, autossa on ollut hyvin erilaisia kirjoja kuuntelussa.

Antti Tuomainen, Mies, joka kuoli 3½

En ole koskaan ennen tutustunut Tuomaisen tuotantoon, ja nytkin vähän arvelutti, kun dekkaria esiteltiin ”veriseksi”. Ei nyt verinen, eikä ainakaan väkivallalla mässäilyä ollut. Mutta jotenkin hyvin suomalainen. Murha ”etenee” koko kirjan ajan, ja kirja on myös jonkinlainen kasvutarina. Ei huono, ja muutamat henkilöhahmot oikeinkin hyvin kuvattuja. Pikkuisen sellainen ”äijäkirja” kuitenkin.

Sopii lukuhaasteen kohtaa 8: kirja kertoo pienestä kaupungista (Hamina).

Mervi Marttila, Parantunut hoidosta huolimatta 3½

Nopeasti kuunneltu (me kuuntelimme mökiltä palatessa autossa Sodankylä – Kemi välillä koko kirjan) , toki vaatii tarkkaavaisuutta, sillä kirja koostuu lauseista, jotka on poimittu potilaskertomuksista. Hauskahan tämä oli. Lukuhaasteen kohtaan 14: ”kirja kertoo terveydenhuollosta”.

Kati ja Jari Tervo, Ukko 3½

Tämä on koirakirja, minä en ole koiraihminen. Siksi olikin hyvä, että kirja on myös – paitsi Tervojen ”perhekirja” – myös kirja vanhenemisesta.  (29:”kirjassa on minä-kertoja”. Tässä itseasiassa kaksi, ja se tekeekin kirjasta mielenkiintoisen. Näkökulmat koiraan ja sairauksiin ovat erit ja yhteiset.

Miska Karhu, Nimeni on Alex 3 ½

Tämä on esikoisromaani, tarina transmiehen katoamisesta, minkä aikana sukulaisten, ystävien ja viranomaisten näkökulmat ja suhtautumien transsukupuolisuuteen risteävät ja ravistelevat perhe- ja ystävyyssuhteita. Myös Alexin kasvukertomus on kerrottu. Eri äänien ”kuunteleminen” on kirjan parasta antia.

(9: ”kirjailija kuuluu vähemmistöön ja kirja kertoo tästä vähemmistöstä”)

Holly Ringland, Alice Hartin kadonneet kukat 4½

Sukukronikka, jossa eletään (ja kuollaan) Australiassa. Vahva tarina, jossa puhumattomuus, hiljaisuus, tietämättömyys tekevät elämästä vaikeaa, ahdistavaakin. Mennyt jättää jälkensä, vaikka siitä ei tietäisikään. Kirja ei kuitenkaan ole ahdistava. Luonto on tärkeä, ja sitä kuvataan kauniisti.

(2 ”kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmasta”)

Jason Reynolds, Minuutin mittainen hiljaisuus (en osaa arvostella!)

Runo/säemuotoinen lyhyt romaani, nuorten kirja. Minulle tuli mieleen ”kirjaräppi”. Loppua kohti aloin päästä kiinni kirjaan ja sen ”sanomaan”. (33: ”kirjan voit lukea kerralla loppuun”)

Markus Leikola, Sodan ja rauhan kronikka – Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan  5

Tämänhän olen jo aiemmin kehunutkin.

(34: ”kirja kertoo Ukrainasta”)

Richard Powers, Hämmästys 3½

Ilman haastetta en olisi tähän tarttunut: en ole oikeastaan koskaan lukenut scifiä ja Powersin paljon kehuttu edellinen bestseller ”Ikipuut” ei sekään minuun tehnyt vaikutusta, joten olin erittäin skeptinen aloittaessani tämän. Kuitenkin isän ja pojan välinen suhde ja rakkaus oli kirjassa myös tärkeä teema ja se kantoi loppuun asti, sai minut jopa pitämään kirjasta.

(21: ”Kirja on scifiä eli tieteiskirjallisuutta”)

Aino Leppänen, Terkuin ope 4½

Että oli mukava kirja lukea. Ja oppia nykypäivän kouluelämästä, opettajan haasteista korona-aikana.

4: ”Kirja jonka aioit lukea viime vuonna” – tätä oli minulle yksi lukio-opettaja suositellut, olin unohtanut ja nyt onneksi muistin. Ainakin kaikkien lukiolaisten vanhempien, ja Suomen koulutusjärjestelmän ja Pisan tulosten, romahtamista ihmettelevien, kannattaisi lukea. Tässä on myös paljon toivoa!

Kaisa Pylkkänen, Räjähdysvaara 3½

Vähän liian tiukkaa tykitystä minun makuuni, joskin välillä verbaliikka hersyvää ja osuvaa. Paikoin kohellus   ja melkoinen chick lit -komiikka (Pirjo Heikkilä lukemana vielä) olivat minulle turhan vauhdikasta, mutta kyllä tämä koneella istuessa ja kuvisatseja editoidessa helposti taustalla kulki.

J. P. Pulkkinen, Tyydellinen keksintö. Polkupyöräesseitä 4

Kirjan esittelyssä todetaan näin: ”Kymmenessä esseessä Pulkkinen seuraa pyörän uria populaarikulttuurissa, keskustelee lukuisten ihmisten kanssa ja kirjoittaa kahta kehää: vahva henkilökohtainen kaari kasvaa osaksi yhteiskunnallisia ja kulttuurisia muutoksia. Niissä polkupyörä on joskus syy, joskus seuraus, mutta aina väline vapauteen. Se on täydellinen keksintö.”

Joten ei ihme että tykkäsin paljon.

(17: ”Kirja on kokoelma esseitä, pakinoita tai kolumneja”)

Nellie Bly, Maailman ympäri 72 päivässä 3½

Tämän kirjan aloitin jo joskus kesällä, unohtui, mutta kun haasteessa on kohta (20) ”Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla” päätin kuunnella loppuun.

Nellie Bly oli yhdysvaltalainen naistoimittaja 1800-lopulla, jolloin hänen ideansa kiertää maailman maailman ympäri alle  80 päivässä (vrt. Jules Vernen kirja) toteutui ja kirjoitti matkastaan kirjan. Kirja ja Bly itse ovat hyvä osoitus siitä kuinka maailma olikaan tuolloin eri. Nainen, toimittaja, yksin matkalla ”neekereiden, siirtomaiden ja villien” maailmassa kertoo kirjoittajasta ja aikakauden maailmankuvasta paljon. Blyn raportointi mm. Kiinasta ja Japanista on ajalleen tyypillistä, nyt vaikuttaa oudolta: hän toteaa kiinalaiset äreiksi, likaisiksi, pieniksi, epäesteettisiksi yms. ja ihailee suunnattomasti siistejä, kauniita, kohteliaita, hymyileviä, korrekteja japanilaisia.

Kirja toi mieleen Mia Kankimäen kirjan Naiset joita ajattelen öisin. Ja nimenomaan se on yksi parhaita, hienoimpia kirjoja (siis hyvin paljon erilainen kuin Blyn matkakertomus) viimeisen viiden aikana ilmestyneistä. Ja siitä tehdään tv-sarja!