Sataa vettä. Hiihtokausi on nyt ohi.
Mutta kävinpä vielä aamupäivällä 15 km hiihtelemässä Sivakkaoja-Kiilopää -huudeilla. Täällä pohjoisessa hiihtokautta on varmaan vielä vappuun asti, mökkipihassakin on lunta aika lailla (artikkelikuva aamupäivältä), mutta meillä paluu etelään edessä.
Tämän hiihtokauden tavoitteeksi asetin itselleni hiihtää kilometrin enemmän kuin viime vuonna, joka sekin oli minun elämässäni jo ihan hyvä suoritus. Hiihdän siis vain ”itseäni vastaan”. Kunhan yritän pitää itseni ulkoilemassa ja liikkumassa. Vaikka monesta suorittamisesta olen oppinut pois, on silti hyvä olla jotain (liikkumis)tavoitteita – pysyä edes itsensä kanssa tasoissa.
Tavoite 635 + 1 km oli täynnä jo su
nnuntaina! Nyt kilometrejä on melkein 700 km (= 680 km). En ikinä ennen, enkä ehkä enää koskaan, ole hiihtänyt näin paljoa. Tavoitteen asettaminen, jonkinlainen suorittaminen, luvatun (vaikka vain itselle) tekeminen, on motivoinut.
Tiedättehän, että ”ne oikeat harrastajat” eivät laske kilometrejä; heille hiihtäminen on elämäntapa ja luonnollista liikkumisen tarpeen tyydyttämistä ilman laskemisia. No minä en ole sellainen (ja pikkuisen epäilen noita ´oikeita harrastajiakaan´ 🙂 ).
Minä olen laskenut joka ikisen Oulussa ja Saariselällä hiihtämäni kilometrin. Ja HUOM. vain perinteistä, ei luistelun huumaa, vaan ikäihmisen ilokseen ja terveydekseen sivakointia huonoilla, hyvillä ja erinomaisilla laduilla. Suunnilleen aina kun on ollut mahdollista. Matkathan eivät minulla ole olleet pitkiä (max. 20 km, yleensä kymppi), mutta toistoja on paljon.
Hyvillä suksilla. Sellainenkin hairahdus sattui tänään tässä kauden lopulla, että oikein selfien räpsäisin. Ja suksien merkki näkyvillä, eikös se niin kuulu olla. 😀 Kaikkea sitä!
Nyt päättyi latuilu (”Lähes naapurin” keksimä mainio nimitys leppoisalle, ei-verenmaku-suussa-hiihtämiselle) ja kunhan Ouluun päästään, alkaa pyöräily.
Luulen, että ensi viikolla julkaisen tulevat pyöräilykauden tavoitteeni. Sellainen sitouttaa tekemiseen. Kun on ääneen sanonut/blogiin kirjoittanut, että aikoo hiihtää 636 km tai aikoo pyöräillä 200 km enemmän kuin viime kesänä, on hyvä tavoite tehdä niin.
Nyt olen hyvillä mielin.
Oulussa olen hiihdellyt näitä latuja. Eestaas. Kaksi kolmasosaa kilometreistä on kertynyt tuolla. Tänä vuonna ei ollenkaan meren jäällä, ei ollenkaan Virpiniemessä.
Ja tässä nämä tänä vuonna hiihdellyt Saariselän ladut.
Mökkimaisemissa ei tarvitse hiihtää eestaas, vaan voi suunnitellla rengasreittejä. Ja sellaisista pidän, Ja sellaisia on ollut vara valita. Oulussa korkeuserot ovat korkeintaan 20 metriä. Täällä pohjoisessa kavuttavaa ja laskettavaa on jokaisella reitillä melkein koko ajan. Noin 100 metrin korkeusero on tavallinen. Syke ja ilo ja rasite ihan erilaisia kuin tasamaalla. Molempi parempi.
Nyt (huomenna) kohti asfalttiteitä. Pyörä odottaa kotona huollettuna valmiina kesän retkille.