Tämän viikon haaste on vaihteeksi sitaatti: ”Mieli kuvittaa – mielen tekee mieli ottaa kokonainen kuva elämästä. Mieli koittaa tallentaa viimeiseen asti, mutta me olemme riisuneet muistomme välineen ympärille: kuvalla lähtemisestämme emme voi viestiä muuta kuin keveyden ääntä:”
(Juhani Ahvenjärvi: Kahvin hyvyydestä (SanaSato 1997, s. 44))
Viimeisellä rannalla, lokki Joonatan, lähdön tunnelmaa, riisutut muistot…
Tässä kuvassa ne kaikki.
(Klikkaamalla suurenee.)
Monenlaisia murtumia (klikkaamalla suurenevat)
Draaman lavaste? Taivaan tulet? (suurenee klikkaamalla)
Haasteena ”Helmikuu on helmi”.
– Vai helmiäinen?
(Kimallus näkyy klikkaamalla kuva suuremmaksi)
Haastekuvana oli Elegian ylläoleva kuva. Vastaukseni on jyrkkä. Jyrkkä kontrasti.
(Klikkaamalla kengät vielä suurenevat.)
Kiinassa on ”moni”.
(Klikkaamalla kuva suurenee. Moni näkyy paremmin.)
Elämää Marsissa? (klikkaa kuva isommaksi näet pienet (vihreät) miehet :))
Haasteenamme on tällä kertaa katkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008).
”Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu.” (ss. 107-108)
Kuinka ollakkaan tämä(kin) teksti toi mieleeni ruoan, syömisen. Yhteisellä aterialla voi löytyä se yhteys. Suunnilleen näin: ”Leivoin sinulle leivän, ota lasi viiniä, istutaan… Kerro…”
(klikkaamalla kuva suurenee)
Valokuvatorstain vuoden ensimmäinen haaste on kolmen sanan tekstiote ”… silirimpsis, sileä tie…” Irwin ja Vexi Salmi tuskin ajattelivat tällaista maisemaa. … Tämä tie Kaunispään laelle oli itsenäisyyspäivänä 2008 sileä, mutta kovin samea ja sininen. (klikkaamalla kuvaa näkyvyys paranee edes vähän)
Sileä tie ylös
Sileä tie alas
Tonttu Tomafoi löysi kierroksellaan lämpöä huokuvan ikkunapaikan. (klikkaamalla kuva suurenee ja näet tontun muikean ilmeen).
Valokuvatorstaissa vuoden vierailleena kiittelen ja toivottelen Iloa ja valoa kaikkien Jouluun. Käy kurkkaamassa joulukuvia ja -reseptejä joulusivultani…
Valokuvatorstain 112. haaste on Tekstikatkelma
”Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia.”
Katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suom. Jaana Nikula).
Viikon haasteena on kuvata jokin tekstin herättämä mielikuva tai kommentti.
Jostain kumman syystä minun mielikuvani on tämä. Olen nähnyt MIchelangelon Pietà-veistoksen Pietarinkirkossa uutena historianopiskelijana, olen nähnyt sen odottaessani esikoistani, olen ollut sen äärellä kahdestaan poikani kanssa, viimeksi näin sen uudenvuodenaattona 2006, jolloin olimme koko perhe Roomassa. Ja joka kerta olen sanaton. Minä vain nieleksin. En edes yritä selittää, sanat ovat turhia, eikä tämä kuvakaan ole hyvä, mutta juuri tällä kuvalla vain oli vastattava … Tässä on niin paljon.
Valokuvatorstain haasteena itsenäisyyspäivä klo 18.oo. Mökin liiterin ikkunalle sytytin kaksi kynttilää. Klikkaamalla kuva suurenee… Kahdelle kynttilälle on hyvät syynsä ja historiansa. Jollet tiedä, vilkaise Artikkelini aiheesta.
Haasteena lasi. Klikkaa kuvaa näet tekstistä missä tämä kuurankukkasydän oli … 🙂
Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaankin – sellaiset, joiden kuluvan ajan taju on polkaissut kaasupoljinta.
Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. —”(Dennis Coupland: Eleanor Rigby. Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2007, suom. Katja Rosvall.)
Valokuvatorstain vaikea haasteteksti yllä. Tähänkin haasteeseen vastaan historialla:
Jo antiikin aikana, Hippokrateen ajoista lähtien, on lääkkeestä ajankulumisen säätelemiseksi haaveiltu … (Syrakusan kreikkalainen teatteri. Kuvat suurenevat klikkaamalla.)
Nuoruuden ja terveyden lähteistäkin on etsitty lääkettä.
Syrakusassa on Arethusan lähde, jonka makeassa vedessä kasvaa papyrus-kaislaa. Syrakusa onkin Euroopan ainoa paikka, jossa papyrus kasvaa luonnonvaraisena. Olisiko se juuri paperissa ja kirjoitustaidossa se kaivattu keino saada aika hidastamaan kulkuaan?
Valokuvatorstaissa haastettiin tarkastelemaan esineitä kameran linssin läpi, toisin sanoen haaste on: tutkielma esineestä. Toivottiin kolmen kuvan sarjaa valitusta esineestä. Voikohan tontut olla esineitä? (Tontut suurenevat klikatessa.) Joka tapauksessa:
Tontut ovat jo lähdössä.
Etelää kohti…
Niinpä tonttujen jälkiä näkyy jo…
Eilen sain Italian – Sisilian – matkakuvat suunnilleen kohilleen. Nyt ovatten sitten matkasivullani, prego!
Muutamia oivallisiakin otoksia mahtuu joukkoon, jos vertaan niitä ensimmäisten www-matkakertomusteni kuviin niin ei harjoittelu ja kurssit ja kameran vaihto ole kuitenkaan ihan hukkaan menneet. Mutta taivas! Monissa kuvissa se on ”palanut”, ylivalottunut, ihan valkoiseksi. Miten sen voi estää? Tunnelmaakin niissä saisi olla enenmmän, ovat turhan pysähtyneitä. Mutta muutamia hyviäkin. Käy kurkkaamassa.
Minä lähden nyt OYSiin kuulemaan allergiatuomioni. Kunhan en vain millekään ruoka-aineelle olisi allerginen. 😉 Pölyallerginen historioitsija, joka rakastaa ruoanlaittoa ja ruokaa, jota ei saa syödä?
Valokuvatorstain haasteena Elviksen ottama valokuva, jonka nimi on Silta nykyaikaan. Taorminan kreikkalainen teatteri on hyvä esimerkki siitä, kuinka menneestä voi löytää sillan nykyaikaan… Turismi on silta antiikista nykyaikaan.
(Klikkaamalla kuva suurenee)
Suomalainen nuorallatanssi tanssitaan – turhan – usein heikoilla jäillä …
Tällä kertaa haaste on kuvamuodossa. Valokuva on Ian Brittonin ottama ja Freefoto.com -sivuston kuvapankissa. Kuva on Creative Commons -lisenssin alainen. Haastajakuva ohessa. Ja minun vastaukseni alla (klikkaamalla kuva suurenee). Kuva otettu Kaunispäältä, Saariselältä – 28 C pakkasessa tammikuussa 2007.
Toimivatko yhteydet, pohjoisesta etelään, kylmästä lämpimään, sinisestä valkoiseen … Kohti ääretöntä ja sen yli?
Vuonna 1921 säädetyn oppivelvollisuuden astuttua voimaan Suomen kansakoululaitoksessa pyrittiin tekemään kaikista ”kilttejä”. Nostalgiset kuvataulut (klikkaamalla näet sen isompana) olivat siinä projektissa tärkeä väline.
