Ruoka ja viini – Tuulestatemmattua

Mieleistäni

Hyviä juttuja tänään.

Pitkästä aikaa olin löytänyt hyvän nettiluennon/kurssin, jonka ostin jo muutama viikko sitten. En oikeastaan mihinkään sellaista tarvitse, – tai ehkä sittenkin. Mutta joka tapauksessa tänään neljä tuntia ´opiskelijana´. Ja kyllä löysin kurssista hyvää. Ainakin uppouduin siihen kympillä kuin paraskin opiskelija luennolla.

Sukututkimus ja Geni. Periaatteessa ´kaikki´ tuttua, mutta myös linkkejä ja uusia vinkkejä arkistolähteisiin, joihin voin huvikseni uppoutua tässä joku päivä/viikko. Uusia digitaalisia arkistoja auki. Hyvää tekevää uppoutumista oppimiseen.

Opiskelujn jälkeen iltapäivällä kävellen kauppaan. Mutkan kautta ja takaisin. Olipa lämmin, aurinkoinenkin. Hankin täydennystä päivän ruokalistan toteuttamista varten.

Tänään menukin mieleiseni. Ihan itse hemmottelin, tekemällä ja syömällä, toki Pehtoori pääsi osalliseksi sapuskasta.

Alkuun Smørrebrød vol. III.

Siis viime viikonlopun tapaan nytkin alkuruokana tanskalainen voileipä. Tällä kertaa graavasin kirjolohta, ja sitten sekoitin graavatun kalan creme fraichen, tillin, kevätsipulin, sitruunamehun, sitruunapippurihippusen kanssa. Alle hapanjuuripaahtoleipää, sipaisu suolakidevoita ja salaatinlehtiä. Kyllä kelpasi.

Päivän viininä, joka toimi sekä alkuruoka-voileivän että pääruoan kanssa erinomaisen hyvin, kestäen aika voimakkaat maut ja mausteet, oli vuoden valkoviiniksi valittu espanjalainen albariño: Valmiñor Albariño 2024 Adegas Valmiñor, DO Rías Baixas, Galicia, Espanja (23,98 e) Lempeä, hedelmäinen, kuitenkin happoja niin, että viinissä oli ryhtiä ja ruoalle tukea.

Pääruokakin ihan mun lempparia.

Eiliseltä jääneen parsarisoton oheen scampeja. Sulatin ja marinoin pari tuntia pastiksessa (anisviina) ja sitten paiston pikaisesti pannulla valkosipuli-chilin kanssa. Lisäksi tsatsikityyppistä salaattia. Jo tekemisestä tuli hyvä mieli, saatikka syödessä.

Hyvä ruoka tekee hyvää. Ruoan tekeminen on hyväksi.

Taas tämmöisissä merkeissä

Minulla oli jo aamulla työpöydällä paperit valmiina, tarpeelliset tiedostot etsittynä, Muistikuvia- ja Verotus-mappi esillä. Ja vakaa aie saada yrityksen veroilmoitus ja ennakkoveroselvitys tehtyä.

No sainhan minä:

hiihdettyä sen tavallisen kympin, mikä tarkoitti että 400 kilometrin rajan tuli ylitettyä, mikä on tälle huonolumiselle, vähälatuiselle talvelle mun hiihtoharrastukseni tason huomioon ottaen aika hyvä.
pestyä jääkaapin ja pyyhittyä kaikki keittiön yläkaapit ja jynssättyä roskis/allaskaapin, joka todella jo kaipasikin sitä.
tehtyä kaksi pientä ”voileipäkakkua”. Oikeastaan nekin olivat niitä smörrebrödejä, joita nyt on tehnyt mieli, mieli tehdä ja syödä. Tänään liivatteella muotoon tehty aika monen aineksen tonnikalatäyte ja koristeluun sitten kananmunia, katkoja, ruohosipulia, sitruunaa, kurkkua. Värkätessä unohtuu kaikki muu, ruoanlaittoa parhaimmillaan. Toisen kakun toimitin Juniorille ja R:lle iltapalaksi. Kertoivat tykänneensä. Eikä Pehtoorikaan valittanut. Toki hänelle oli eiliseltä perhepäivälliseltä rääppiäisruokaa lisäksi.

neulottua valmiiksi taas yhden tyynyn mökin notskipaikalle, Tuulensuojaan. Kesään mennessä niitä on ehkä se puolenkymmentä kuten on tavoitteena. Neulominenkin on rauhallista puuhaa.
tehtyä yhden kollaasikuvan Kutturan kioskin valokuvauskilpailuun: josko vaikka voittaisi lahjakortin kioskin poroburgeri lounasta varten.

Ja veroilmoitus? – Huomenna keskityn siihen. Ehkä. Yritän ainakin.

Jos hiihtämiseltä ja ruoanlaitolta (mitähän isotöistä maanantaiksi keksisi?) ehdin. Huomenna voi olla kyllä pyykkipäiväkin. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä huomenna…

Isovanhemmuus Reseptit Ruoka ja viini

Perhepiirissä

Aika hurja sää tänään. Tuulinen, lumimyräkkäinen, ankea, ei sentään kylmä. Joka tapauksessa sellainen, että ei mitään intoa lähteä ulkoilemaan, vaikka olisihan se taas tarvetta ollut, – hapen tarvetta kuten tavallista. Vain kaupassa ja systerin luona kävin. Muutoin keittiössä ja koneella koko päivän.

Vihdoin sain valmiiksi Emmiliinille kuvakirjan. E:n mökkikirja vol. II lähti painoon. Mökkikirja vol. I on kuulemma liki puhki – tai siis palasiksi – jo luettu ja katseltu. Siinä, kuten tässä uudessakin, on kuvia mökin pihapiiristä, eläimistä, tontuista, nalleista, leikkipaikoista, tuntureiden poroista ja mökin E:lle tutuista ja mieluisista paikoista. Toki kuvissa myös kuvia serkuista. Koska nähdään vain harvoin ja E. ei enää ”asustele” mökillä kuten elämänsä ekana vuonna, niin edes kuvien kautta muistojen virkistämistä, muistikuvia. 🙂

Ja sitten näille Oulun lapsenlapsille jotain: perhepäivällinen vasta illansuussa, koska Apsulla oli koko iltapäivän kestänyt sählyturnaus. Neljän pelin jälkeen 9 v. oli aika nälkäinen. Toki muillekin kelpasivat home-made pitaleivät tykötarpeineen. Uusi juttu kaikkien muiden joukossa oli romanesco-kastike/soosi/tahna. Sitä nautimme tammikuun Kanarian reissulla parikin kertaa, ja viime Master Chef:ssä se putkahti taas tietoisuuteen.

Löysin tuon hyvän oloisen ja helpon ohjeen Soppa 365 -sivulta.

Kulhollisesta riittää vielä parin seuraavankin päivän ruokapöytäämme. Aika monikäyttöistä tämä on.

Reseptit Ruoka ja viini

Perjantaina parempi päivällinen

Tänään aikaa, – oikeastaan koko päivä (pl. 12 km ladulla ja tunteroinen viesteilyä ja aikaa puhelimessa) – ja ennen kaikkea virettä ja tarvetta kokkailla. Ihan vaan meille kahdelle.

Jostain kirjasta, lehtijutusta, muistoista, – en tiedä, mistä idea kumpusi, mutta jo viikolla ajattelin, että viikonloppuna on aika pitkästä aikaa tehdä tanskalaisia voileipiä. Äiti teki niitä joskus, erilaisia, monenlaisia. Koskaan ei ollut puhetta, oliko se hänellä jälkenä Tanskan sotalapsivuosilta, ehkäpä. Ainakin tanskalaiset viinerit olivat. Niitä hän teki lapsuudessani aika usein. Ja kertoi, että sai sellaisina juuri noin Tanskan vuosinaan.

Mutta siis. Minäkin olen ”harrastanut” tällaisia tanskalaisia smörrejebrödejä jo joskus 1980-luvulla, ja tänään sitten sovellus jostain vanhasta.

Alimmaisena on Fazerin Real-ruisleipä, sipaisu voita, salaatinlehtiä, päälle marinoituja* savusilakoita, keskelle raaka munan keltuainen, sormisuolaa ja ympärille purjorenkaita. Oli hyvä!

*Perkaa (Sundomin) savusilakat, laita silakka kippoon kerroksittain ruohosipulisilpun kanssa ja kaada päälle öljy-valkoviinikastike (2 osaa öljyä, 1 osa viinietikaa) ja anna tekeytyä jääkaapissa pari tuntia.

Myös pääruokana kalaa. Kaksi siikafilettä rapeaksi paistettuna rucola-sitruuna-tomaatti-kastikepedillä ja ”perunakääryle”. Pehtoorille olisi riittänyt pelkkä perunalisuke. Jos sitä olisi ollut tupla-annos.

Tässäpä ohje tähän herkkuun. Vaatii vähän tuunaamista, mutta ei ole vaikeaa, vaikka ehkä monimutkaiselta kuulostaakin.

Röstiperunakääryle muusisisuksella (kahdelle)

6 perunaa (Yatzy)
50 g voita
½ sitruunaan mehu
suolaa ja pippuria

Kuori ja keitä neljä perunaa kypsiksi.
Muusaa perunat kulhossa.
Ruskista voi kattilassa.
Lisää muusatut perunat takaisin kattilaan.
Lisää sitruunamehu, suola ja pippuri.
Raasta tai leikkaa mandoliinilla kaksi perunaa ohuiksi viipaleiksi ja paista pannussa rapeaksi röstiksi.
Aseta röstiperunat folion päälle, lisää sen päälle muusattu peruna pötköksi.
Kierrä folion avulla rullalle, sulje päistä ja laita lämpimään uuniin
odottamaan kalan (tai muun pääruoan valmistumista).
Leikkaa perunarullasta paksuja viipaleita pääruoan oheen.

Siian rapea kuori syntyy kun annat suolattujen ja pippuroitujen fileiden paistua voissa paikallaan pari minuuttia ja käännä. Se on siinä. Ja kala PITÄÄ suolata kunnolla. Alle rucola-tomaatti-sitruunamehu-voikastike, joka syntyy nopsasti pannulla.

Jälkkäri oli sitten vähän tavisjuttu: kreikkalaista jukurttia, viimeinen pakastemansikkapurkki, kermapurkin loppu, vaniljasokeria, sokeria, ja Nutellaa sopivasti kerrostettuna. Olimme kylläisiä ja tyytyväisiä. Hyvä siirtyä sohvalle: La Promesa, Unelmia Italiassa (ja kyllä, kyllä minä tietysti vähän kyynelehdinkin) ja neulontaa. Perjantai.

Reseptit Ruoka ja viini

Energian kulutusta ja hankkimista

Vähän sellainen unenomainen olo tänään. Tiedän kyllä mistä johtuu, ja tiedän, että heräsin kunnolla vasta kun lähdin hiihtämään. Aamupäivällä yksi pakkasaste, täysin sininen taivas ja latukone ajellut ainakin Pyykösjärveä kiertävän ladun eilen iltapäivällä vesi/räntäsateen jälkeen. Näin ollen kerrassaan lentävä keli. Kuin kiskoilla olisi hiihtänyt. Latu ihan jäässä, hyvin luisti. Melkein vaarallisen liukasta. No mutta pääasia, että on ladut!

Päivän toinen ajankulu oli sapuskan teko. Jostain merkillisestä syystä olin pyhäpäivän sapuskaksi päättänyt tehdä kasvislasagnen uudella ohjeella. Eikä todellakaan ollut mikään fastfood!

Ei vaikea, mutta oli siinä tekemistä. Ja kuten yleensäkin, luulen, että tämä on huomenna tai pakastuksen jälkeen parempaa kuin tänään. Toki maistui hyvin jo tänään, mutta lasagnehan tunnetusti saa luonnetta kerran jäähdyttyään ja saadessaan sen jälkeen toisen tulemisen. Tästä annoksesta riittää varmasti huomiselle ja yksi satsi vielä pakkaseen. Kannatti siis tehdä.

Kalenterointia, suunnitellen tapaamisia, pikku matkoja, mökkireissua, ja lisäksi neulomista (jämälankakorista on joulun jälkeen sukkia ja tyynyjä tullut jo tikutettua) sekä kaikenlaista pohtimista. Näistä oli tämä sunnuntai tehty.

Niitä näitä Ruoka ja viini Viini

Skumppakuulia ja (viini)ystävyyttä

Fazer lanseerasi joulun alla tällaisia ”Skumppakuulia”, ja niitä myytiin aluksi kai vain Fazer-kahviloissa, Fazerin myymälöissä ja nettikaupassa. En ehtinyt tilata niitä ennen kuin ensimmäinen ”maistiaiserä” loppui.

Pari viikkoa sitten löysin Fazer Storesta niitä jälleen. Ja tilasin niitä heti kolme pakettia. Lisäksi tilasin myös ”uutuuspaketin”, jotta on sitten muksuille pääsiäisen aarteen etsintään herkkuja. Ja samalla kertaa kun maanantaina hain paketin postin pakettiautomaatista, kävin kaupassa, ja kuinka ollakaan! Olihan näitä skumppakuulia sitten jo K-kaupan karkkihyllyssäkin!

Katsohan, onko sinun omassa kaupassasi! Kannattaa. Sillä aika hyviksi ne todettiin.

Olimme tässä illansuussa ystävien luona/kanssa, ja vein paketillisen tuliaisiksi. Todettiin paremmiksi kuin vihreät kuulat. Ehkä vappuna näitä palleroita kannattaa laittaa pakkaseen ja sitten sieltä kuohuviinilasillisen jäädyttäjäksi ja nautittavaksi. Ei huono! Ja varmastikin sopivat myös vaikka Pommacin kanssa, tai ihan vaan sellaisenaan. Juhlapöytään mukava pieni lisä.

Marmeladien lisäksi meillä oli tarjolla viinejä: jokainen pariskunta toi tullessaan punaviinin. Sokkona maistelimme, erilainen ilta. Eikä taaskaan opittu mitään! Tai siis, ettei kukaan arvannut, mitä kukin oli tuonut. Jäljillä olimme. Ja juttua riitti. Oli hyvä olla hetkessä, nauraa ja höpötellä. Suunnitella tulevaa ja todeta kuinka me vanhennemmekaan! Kaikilla kaikki nimet hukassa.

Vuoden 2011 Barolo, jota olen kellaroinut vuosikausia, oli vähän pettymys. Se ei ollutkaan niin ylivertainen kuin olin toivonut. Hyvin oli kuitenkin kypsynyt, kesyyntynyt. Olisi ehkä vaatinut ruokaa parikseen. Ehkä silti hankin uuden vuosikerran (2020) kellaroitavaksi: Barolo kuitenkin! 🙂

Saimme syödäksemme myös piirakkaa/pitsaa. Melkein terveysruokaa. Kunhan itse testailen tämän, kerron lisää. Johan sekin maistui, – oikein hyvälle.

Keskellä oleva Pinot Noir sai eniten kannatusta. ”Suoraan tilalta” tämä viini meille tarjottiin. Mahdottoman hyvää oli.

Nyt taas palaa ”arkeen”, – mutta tekipä hyvää istua yhdessä, ystävien kanssa. Unohtaen ja muistaen.

Isovanhemmuus Reseptit Ruoka ja viini

Laskiaistiistai – jonka ehkä muistan kauan

Laskiaistiistai kului Eepin kanssa.

Pitkä brunssi, pelihommia, humputtelua,

ostettiin herkkuja ja aurinkoisessa kaupungissa kävimme puistossakin.

Piirrettiin, pelattiin eskaripeliä,

kerrottiin toisillemme tarinoita, – elettiin hetkessä.

Mumminelämää!

~~~~~~~~~~~~~~

Illansuussa Pehtoorin kanssa laskiaisen hernekeitto!

Helposti todella hyvää, etten sanoisi melkein sofistikoitunutta keittoa,

Tuunattu hernekeitto

(Viinilehden ohje muokattu 2 hengelle)

1 tlk Jalostajan hernekeittoa
3–4 dl vettä
1 prk (120 g) smetanaa
1 rkl dijonsinappia
5 viipaletta patonkia
( tai 2 Lemppari-leipäviipaletta)
2 valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä
½ ruukkua lehtipersiljaa

Valmistusohje:
1. Kuumenna hernekeitto kattilassa yhdessä veden kanssa pakkauksen ohjeen mukaan. Anna kiehua 5–10 minuuttia.
2. Mausta smetana sinapilla keiton kiehuessa. Kuori ja hienonna valkosipulit.
3. Kuumenna öljyä pannulla ja lisää valkosipulit. Murustele sekaan leipäpalat ja paista, kunnes murut ovat rapeita ja saavat hieman väriä. Hienonna lehtipersiljan lehdet.
4. Soseuta hernekeitto sauvasekoittimella.
5. Jaa hernekeitto tarjoiluastioihin. Levitä pinnalle dijon-smetanaa, ripottele leipämuruja ja koristele runsaalla määrällä lehtipersiljaa.

Lappi Niitä näitä Ravintolat Ruoka ja viini

Myönnettävä on: olipa hyvää

Ennakkoluulot tai (perusteettomat?) epäilykset on hyvä asettaa kyseenalaiseksi, ja antaa toinen (tai kolmaskin) mahdollisuus…

Saariselän keskustassa on ollut Teerenpesä-ravintola vuosikymmeniä. Se oli olemassa jo ennen kuin meillä oli lapsia, siis liki 40 vuotta? – Joskus noihin aikoihin, me kävimme siellä Pehtoorin kanssa yhillä tai drinksuilla kuten silloin sanottiin. Oltiin paikalla aika alkuillasta (kuten meillä useimmiten on aina ollut tapana, jos vain on voitu valita 🙂 ). Päivä oli oltu rinteessä, laskettu se viisi-kuusi tuntia Kaunispään ja Iisakkipään kylkeä, käyty saunassa, lähdetty ski-bussilla lähdetty kylille humputtelemaan. Ehkä Retkeilykeskukseen syömään ja tanssimaankin?! Ja tutustumaan Teerenpesään. Enkä (kai) ikinä unohda daamia, joka iltakuudelta istui baaritiskillä laskettelumonot jalassa, huolellisesti meikattuna, viimeisen päälle trendikkäät ulkoiluvermeet viereisellä tuolilla, jossain upeassa kashmirneuleessa ja MINKKIpanta otsallaan.

Ja siinä kun me ne bacardi-colat tai irish coffeet nautimme, ehdimme kuulla kuinka hän oli laskenut vain osan päivästä ”koska rinteissä ei ollut haastetta” ja ties mitä kaikkea … Tämä nainen löi meidän mieliimme leiman, että Teerenpesä ei ole meidän paikka, vaikka totta puhuen hän taisi todellakin olla erityisen harvinainen poikkeus asiakaskunnasta.

Minkkipantaisen naisen aiheuttama torjunta piti meidät pois Teeren pesästä aina uudenvuodenvaihteeseen 2015. Siis kymmenen vuotta sitten kävimme siellä: Tyär oli meillä mukana mökillä palattuaan jouluksi Meksikosta, ja sai meidät sinne uudenvuodenaattona odottamaan ilotulitusten alkamista [paluu siihen iltaan täällä]. Jo silloin Teerenpesän paikalla oli toiset omistajat kuin alussa, ja paikan konsepti kai aika lailla muuttunut.

Ja tänään: tämän viikon ”ulkoruokintapaikkaa” (tiedättehän, kerran mökkiviikossa kylille syömään) mietin kauan, surffailin ja kuinka ollakkaan: Teerenpesän menussa oli monta mielenkiintoista juttua. Sitä paitsi Saariselkä FB-ryhmässä ravintola oli saanut mainesanoja, varsinkin hyvän poronkäristyksen vuoksi. Päätimme antaa ravintolalle kolmannen mahdollisuuden. Ja kannattihan se!

Emme syöneet käristystä, mökilläkin saa hyvää 🙂 , vaan alkuun porocarpaccio ja frittimuikkuja (ehkä parhaita ikinä!) ja pääruoaksi kalaruokafriikille Pehtoorille Inarijärven rautua rapukastikkeella ja minulle Lapin herkkulautanen, josta tuli mieleen meidän perheen jouluaaton alkuruoat.

(miedosti suolattua rautua, paahdettua Inarijärven siikaa, lohimoussea,
savustettua poronpaistia, sienisalaattia, rapukastiketta, puolukkakastiketta)

Ja ruoan maittavuuteen vaikutti tietysti myös se, että olimme hiihdelleet keskipäivän aikoihin – taas kerran tahoillamme – hyvinkin toistakymmentä kilometriä ja saunoneet rauhassa. Joku muu oli tehnyt ruoan, ja minä saatoin vain nauttia.

Päivän hiihdosta:
Hirvaskurussa, Onnin jäljellä, Pieranvaaran kupeessa paistoi, satoi, luisti, tökki ja oli hyvä. Ja viime öisen sateen jäljiltä kaikkialla uutta, melkein nuoskaista, valkoista, valaisevaa lunta. Puut valkoisia, taivas enimmäkseen harmaa.

Jo aamulla viimeöisen sateen jälkeen melkein satumaista. Mökkipuron rantaan kuljin hiljaisuudessa.

Mökkielämää Reseptit Ruoka ja viini

Kampanisuja ja linnuille ruokaa

Hiihtämään?

– Aamupuuron äärellä yhteispäätös: Laduille ei lähdetä. + 2 C ja vesi/räntäsateen uhka, joka sitten tuli todeksi, olivat hyvä peruste pitää jonkinlainen palautumispäivä liikkumisesta.

Aamupäivä kului minulla viesteillessä ja Kuukkeli Bistro&Cafen kuvia editoidessa. Ja viikon kauppareissukin Kuukkeliin oli ajankohtainen. Tänään sinne mahduimme me mökkiläisetkin, – ulkomaalaiset taitavat käydä myöhemmin iltapäivällä ja illalla.

Kampanisuja

Olipa kaupassa tuoreita (Lapin Leipomon) kampanisuja! Nehän on enemmän läntisen Lapin, Torniojokivarren ja Koillismaan kuin tunturi-Lapin perinneleivonnaisia, mutta toki niitä on yhtä lailla täällä ”ylhäälläkin” kahviloissa tarjolla. Ja tänään meillä jälkkäriksi mökillä. Hyviä olivat, kun olivat tarpeeksi voisia. 🙂

Joskus niitä leivoin itsekin, nimenomaan hiihtolomille. LappItaliassa on niiden ammattilaisohjekin (joka toimii puolitettunakin). Jos Runbergin tortut ja laskiaispullat alkavat olla jo kohta menneen helmikuun herkkuja niin nämä sopisivat

Joskus niitä leivoin itsekin, nimenomaan hiihtolomille. LappItaliassa on niiden ammattilaisohjekin (joka toimii puolitettunakin)

Koulukuntaerot näiden leivonnassa koskevat sokerin määrää, samoin kananmunien määrää.

Pihahommia – katoilta lumia ja linnulle ruokaa

Ennen iltapäivän sateita ehdittiin puuhailla mökkipihalla. Pehtoori lapioi raskasta lunta terasseilta, patioilta ja nilin katolta.

Nyt kun täälläkin on jo (valitettavasti) keväisen lämmintä, ajateltiin, että linnutkin voivat palata pihapiiriin. Niinpä laittelin auringonkukan siemeniä ja koiranruokaa ehdolle ruokintapaikoille, ja tulihan yksi aika surkean näköinen kuukkeli evästelemään.

Reseptit Ruoka ja viini

Perusasioiden äärellä

Harmaa päivä. Tuulta tunturissa parhaimmillaan/pahimmoillaan 14 m/s. Pakkasta vain vähän, lumisadetta samoin. Silti, näistä huolimatta yllättävänkin hyvä oli hiihdellä.

Siihen meni aamupäivä.

Iltapäivällä vähän tavallista enemmän tekemistä vaativa uuniruoka. Viinilehden sivuilta löytyi kiinnostavan tuntuinen ohje. Ei vaikea, kunhan saa kotiin hommatuksi kaikki aineet. En saanut (kokojyväsinappia ei ollut, laitoin tavallista, mutta jopa timjamia oli meidän mökkimarketissa! Jihuu. Ja minttua! Ei kai koskaan ennen. Sitä tarvitsen huomenna).

Normandialainen kanapata
(Viinilehden resepti)

600 g broilerin paistileikkeitä
2 rkl voi-öljyseosta
1 tl suolaa
½ tl mustapippuria
100 g mukulaselleriä
2 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
1 ½ rkl kokojyväsinappia
1 rkl kanafondia
3 dl ranskalaista siideriä
1 ½ dl kuohukermaa
1 rkl timjaminlehtiä
3 kotimaista omenaa
1 rkl voita
(2 rkl pihlajanmarjahyytelöä)

Valmistusohje:
1. Puolita paistileikkeet. Paista palat kauniin ruskeiksi pannulla voi-öljyseoksessa. Mausta suolalla ja pippurilla, siirrä broileripalat uunivuokaan.
2. Kuori ja kuutioi selleri, kuori ja silppua sipulit. Kuullota seosta hetki pannulla ja kaada broileripalojen päälle.
3. Laita sinappi, fondi, kerma ja siideri pannulle. Kuumenna ja kaada uunivuokaan. Lisää joukkoon timjami.
4. Kuori omenat halutessasi ja leikkaa lohkoiksi. Sekoita 2/3 viipaleista ruoan joukkoon. Jätä loput erikseen paistettaviksi.
5. Kypsennä ruokaa ensin 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Laske lämpö 175 asteeseen, kypsennä edelleen noin 25 minuuttia.
6. Paista loput omenalohkot voissa pannulla kauniin ruskeiksi ja lisää ruoan pinnalle tarjoiluvaiheessa.

Mökkikeittiöstä huomautus: omenoita ei kuulu polttaa, – siten voi kuitenkin käydä. Joka tapauksessa lämmin suositus tälle ruoalle. Viinilehti suositteli oheen tiettyä, meilläkin hyväksi havaittua Kamptalin Grüner Veltliner -valkkaria, mutta eihän sitä Kuukkelin Alkossa ollut. Tämä grüner veltliner oli. Ei huono sekään, varsinkaam juuri tämän ruoan kanssa. Sinällään oli aika pliisu.

Illalla hakeuduimme telkkarin äärelle. Vähän sellaisella ”eipä tässä nyt muutakaan, aivot narikkaan!” -fiiliksellä. Ja niinpä katsoimme kaksi jaksoa Janne Katajan ”Uskoisitko” -sarjasta. Olipa hämmentävää. Huh huh!