Rohkeasti ladulle heti kun mittarilukema mökkiterassilla putosi alle -15 C.
Oli ihan mahdottoman kaunista, joten ei haitannut, että luisto oli ties missä. Alamäetkin oli hiihdettävä. Noh, hiihtämään, enkä laskemaan, olin lähtenytkin. 😊 Eikä ollut ruuhkaa. Pikkuisen reilun kympin lenkillä näin tasan yhden hiihtäjän. Pehtoori oli omallaan nähnyt kaksi.
Kuu ei ollut vielä ehtinyt painua mailleen, eikä häipyä näkyvistä, kun menomatkalla hiihtelin kohti pohjoista. Pastellisävyt, sininen hämärä ja ilo olla ulkona.
Kun olin päässyt Savottakahvilan nurkalle (= alas) tuntui, että pakkanen alkoi taas kiriä, ja mittari näyttikin jo melkein kahtakymmentä astetta.
Pakastumisen myötä taivas selkeni ja kun paluumatkan aluksi olin noussut Laaniselän huipuille, näkyi se, mitä olen jo kaksi päivää yrittänyt puolenpäivän aikoihin saada kuviin: aurinko horisontin yläpuolella! Polaariyö ON ohi. Kaamos on nyt hiipunut. Olipa ilo saada olla tämäkin päivä täällä.
Ja mitä muuta tänään on ehditty? – No eipä juuri muuta! Mutta tässähän olikin jo paljon! 💙