Eilinen ravintolakokemus ansaitsee tulla mainituksi tähän alkuun. Etéreo by Pedro Nel on muutaman korttelin päästä hotellistamme, silti sitä ei varmastikaan olisi löydetty ilman ystävän neuvoa.
Alkuun Jamón de bellota 100 % Iberico.
”Jamón Ibérico de Bellota on maailman paras ilmakuivattu kinkku. Tätä kinkkua saadaan iberiansioista, jotka ovat laiduntaneet vapaana tammenterhoja (bellota) ja muita luonnonantimia syöden. Tammenterhot tuovat Iberian kinkkuun hiuksenhienon pähkinäisen maun.”
Aamupäivällä olimme nähneet sitä myytävän Mercadossa: kilohinta on 187 €/kilo! Hyväähän se on! Tuo lautasellinen oli meille kahdelle, leivän kera hieno alkuruoka.
Pääruoaksi molemmille kotkakalaa (”Stone bass”), bataattia ja La Palman pippurikastiketta. Olipa lihaisaa kalaa, jos sokkona olisi pitänyt maistaa, olisin luullut liharuoaksi. Erinomaisesti valmistettua. Pidin hyvin paljon.
Ja jälkkäri! En edes tiedä mitä kaikkea siinä oli: makeaa, rapeaa, raikasta, marjaisaa… Kaunistakin! [kännykuva ei tee oikeutta.]
Ravintolan palvelu vähän ontui, viiniparit annoksille olivat vähän vaikeita saada, eikä sommelier juuri vakuuttanut, mutta ei me mitään huonojakaan lasillisia lopulta saatu.
Naapuripöytään tulleen naisoletetun parfyymi oli kyllä niin raskasta ja päällekäyvää, että viinien ja ruoan tuoksut olivat jäädä kokematta. Joku raja pitäisi olla tuoksujen suhauttelussa ennen ravintolaan tai mihinkään lähtemistä!
Kuitenkin, olipa mukava syödä hyvin, ja erilaisesti! Muy bien!
~~~~~~~~~~~~~~
Tänään aamulla mietimme, mihin ja mitä? Vuorille vai ratikka-ajelulle kohti San Cristobal de La Lagunaan vai pikku patikalle vuorille? Koskapa oli luvannut sadekuuroja erityisesti tänne ”alas”, siis rannikolle, päätimme lähteä La Lagunaan. (Ks. Kartta bannerikuvassa.)
Ratikalla matka korkealle vuorille eli 550 mpy korkeuteen kestää tasan puoli tuntia ja maksaa 1,30 €/henk: tulipahan matkalla nähtyä sekä Santa Cruzin että La Lagunan asutusta ja elämää enemmän kuin ihan vain (historiallisen) keskustan katuja tepastellessa.
La Laguna on Unescon maailmanperintökohde, joka oli Teneriffan pääkaupunki 1700-luvun alkupuolelle asti. Sen rakennuskanta on n.s mudéjar-arkkitehtuuria (mm. Sevilla taitaa olla samaa) ja lähes 400 kaupungin rakennuksista on peräisin 1500- 1700-luvulta. Ja katedraalia ryhdyttiin rakentamaan vuonna 1511, eikä mennyt kuin 400 vuotta sen valmistumiseen.
Ensimmäiseksi kävimme siellä. Kirkon sisällä on sen pienoismalli, josta kirkon näkee kerralla.
Oli aika juuri tänään, kolmen vuoden jälkeen, sytyttää kynttilä.
Kirkosta toiseen ja kaduilla koko ruutukaava-alueen kadut ainakin kertaalleen käveltiin.. Kellotornin juurelle pysähdyimme espressolle, viesteilyä ja muistelua, ja sitten kapusimme torniin. Ja sade alkoi!!
Ja kun jäin vielä kellojen viereen kuvailemaan iso vaskikello löi puoliyksi! Kaukana ei ollut että tipahdin alas säikähdyksestä.
Sadekuurot kulkivat ohi, jatkoimme kulkemista, kuvailua. Kaupunki on hyvin kuvauksellinen.
Varmastikin tämänkin reissun jälkeen teen kotosalla nettikuva-albumin…
Siestan aikaan (kahden aikoihin) olimme takaisin hotellissa. Aika pienelle välipalalle sateen ropistellessa … Kuuro oli pian ohi.
Hotellin altaalla eikä altaassa ruuhkaa. Merivesialtaassa lämmin vesi, – niin hyvälle tuntui uida. Askeleita taas oli kertynyt, joten olipa vedessä virkistävää lillua ja uida.
Tällekin illalle on varaus ravintolaan. Espanjassahan on sellainen – meille ei niin kovin mieluisa – tapa, että illalliselle ravintolat avaavat ovensa vasta kahdeksalta! Rantalomakohteissa toki aiemminkin, mutta ”oikeissa” kaupungeissa useat vasta kahdeksalta.
On siis elettävä maassa maan tavalla.
Nauttikaa lomasta kesässä!Täällä tunturissa tänään aamulla -28.8.
Hienoja kuvia-kiitos niistä!
Kiitos, Kati. Ei ole vaikeuksia nauttia. Lämpö ja liikkuminen, maisemat ja muut maistuvat.