Eilen tuli tieto, että (jo lokakuussa varattu) retki ”Teneriffan makuja ja maisemia” on peruttu. Ei siis sittenkään bussiretkelle saaren keskiosien maisemiin, ei viinitilavierailua, ei maaseutumarkkinoille menoa.
Mitäs tehtäis? Etsitäänkö päiväretki La Gomeran naapurisaarelle? – Mutta mehän on käyty ja patikoitu siellä monta päivää. 🙂 No löytyisikö retki Teidelle. Tulivuorta katsomaan? – Sielläkin on käyty. Kunnolla ei ehtisi kulkea…
Tovin etsittyämme patikkareittisovelluksesta löytyi, aika lähitienoolta, yksi kiehtovan oloinen vuoristopatikka, sen lähtöpisteeseen voitaisiin mennä vaikka taksilla. Sovellus näytti myös sään vuorilla: aamukymmeneltä sumua ja +8 C. Samaan aikaan toisaalla: merenrannassa paistoi aurinko täysin kirkkaalta taivaalta ja lämmintä oli +22 C. Lähdimme siis tänään kävelemään ”Paseo Maritimoa” vastakkaiseen suuntaan kuin eilen: Las Americas (ks. bannerikartta) tänään.
Mukavanhan se oli taas kulkea. Sää paras mahdollinen.
Americanos olikin oikein mukavan ja tyylikkään näköinen – ainakin siltä osin kun me näimme.
Siellä oli kyllä aika hiljaista. Lauantaihan on vaihtopäivä, joten sekin varmaan vaikutti. Ainakin meidän hotellin allasalueella oli tosi vähän väkeä tänään. Iltapäivällä tosin olikin jo pilvessä, joten ehkä sekin vaikutti. Toisaalta eivät pilvet ole muina päivinä juuri allaselämää viettäneihin näyttänyt vaikuttaneen.
Kauempaa katsellen meidän hotelli suunnilleen keskellä kuvaa. Siis yhtä ”aurinkorannikkoa” on koko tienoo.
Playa toisensa perään, ja koko ranta täynnä putiikkeja, ravintoloita, kaikkea. Tyylikästä ja vähemmän tyylikästä.
Ja meri! Ja aurinko! Surffareita katselimme pitkään.
Iltapäivällä Pehtoori vielä ”kylälle” ja minä mereen uimaan. Eipä riitä sanat kertomaan, kuinka hyvälle tuntui. Lempeät aallot, – mutta aallot kuitenkin. Suolainen vesi ja sen tuoksu.
Olimme varanneet ALKUillaksi pöydän Amalfi-ravintolaan, päivällä kävelimme ohi ja totesimme, että varmastikin ihan kelpo paikka. Oikein kukkamekko ylle ja aperitiivit oman hotellin allasbaarissa auringon hiljalleen laskiessa.
Lauantai- ja loppuloman fiilistä.
Käveltiin lämpimässä illassa, auringon jo laskiessa ravintolaan, ja ovella vähän pohdimme, että voitaisiinko vain livistää. Aikamoinen hulabaloo ovea ja meidän pöytäämme läheisessä 10 hengen pöydässä. Tuntui, että se täytti koko ravintolan. Varsin kantavaäänisiä britti-nuoria-aikuisia hallitsivat koko tilaa… Jäimme kuitenkin, tilasimme seabassia Möet-kastikkeessa ja hakea (kummeli-turskaa) scampien ja simpukoiden sekä ryppyperunoiden (papas arragudas) kera. Ruokahan oli todella hyvää, ja siitä nauttiessa em. seurue lähti ja koko tunnelma muuttui.
Siis voidaan suositella ko. paikkaa. Muy bien!
Huomenna taas uusiin maisemiin!