Pakkanen.
Iltapäivällä jo -30 C. Möröltäkin hymy hyytyi, vaikka ”Mörön luulisi tuntevan olonsa kotoisaksi tässä säässä”
kuten Pikku Myy totesi jaksossa Muumipeikon ja Pikku Myyn talvinen seikkailu.
Ei puhettakaan että olisin lähtenyt ladulle. Joku roti tässä hiihtointoilussakin. Lähdimme kuitenkin kylille käveleskelemään: molemmat omille reiteille, kunnes sitten raitilla kohtasimme.
Saariselän keskustan ”checkpointilla” = latujen ja polkujen lähtöportilla ei ollut ruuhkaa.
Tuosta kohtaa usein lähdetään, reittejä on monia.
Vaikka tunturiin ei tänään mentykään, ollaan Kiilopäälle tänäänkin kavuttu! Mitä ihmettä? – Katsoimme äsken kaksi viimeistä jaksoa Peltsi ja Osmo -sarjasta. Se on liikuttava, kirjaimellisesti kahdellakin tavalla.
Parasta antia on nähdä isän ja pojan dialogi ja luottamus, keskinäinen rakkaus sekä rakkaus luontoon ja liikkumiseen. Lämpimästi suosittelen. Viimeinen jakso vie Rautulammelle ja Kiilopäälle. Oi, että! Peltsi ja Osmo olivat syksyllä juuri tuota viimeistä jaksoa tekemässä täällä yhtä aikaa meidän kanssa. Silloinhan me ei nähty, mutta tänään katsottiin telkkarista kuvausten tulos.
Peltsi ja Osmo on ihana ohjelma ❤️ Ollaan tyttöjen kanssa sitä nyt kolme jaksoa katsottu. Tämän päivän jaksossa päästiin muistelemaan tuttuja Repoveden maisemia.
Onkin varmaan erityismukava katsoa yhdessä liikkuvaisten tyttöjen kanssa.