Maiseman vaihdos

[Iberostar Heritage Mencey. Voidaan suositella. Takana keskellä 3. krs. meidän huone.]

Tämä lomamme on Aurinkomatkojen yhdistelmämatka, mikä meidän tapauksessamme tarkoittaa sitä, että olimme (vain) kolme yötä Teneriffan pääkaupungissa Santa Cruzissa ja loppulomamme vietämmekin ”maaseudulla”.

Puolenpäivän aikaan jätimme erittäin hyväksi ja liki loisteliaaksi todetun Iberostar Menceyn ja lähdimme länteen. Kaltaisiamme yhdistelmälomalaisia ei tälle viikolle ehkä ollut muita kuin me, koska ensin jo maanantaina tullessamme saimme yksityiskuljetuksen lentokentältä Santa Cruziin ja tänäänkin saimme ihan oman kyydin Mersu-minibussiilla paikkakuntaa vaihtaessamme.

Matka (n. 70 km) paikoin tihkusateisessa säässä, etelärannikon motaria pitkin, kesti tasan tunnin. Nyt olemme Costa Adejessa (ks. bannerin kartta, siinä näkyy lännessä aurinkovarjon kohdalla.) Tähän kohteeseen päädyttiin, koska toiveena oli päästä merenrannalle ja patikkareittien äärelle. Valitsimme Costa Adejen, koska ajattelin/sain käsityksen,  että tämä on aika pieni rantalomakohde, että on vähän maalaisidylliä ja että oltaisiin pois ihan massaturismin mestoilta. Noh, eihän nyt ihan niin mennyt! Hasta la vista tai elämä on tai miten se nyt menikään.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Aamupäivällä Santa Cruz näytti uusia puoliaan

Tänään olimme melkein ensimmäisiä hotellin huikean aamiaissalongin monipuolisen, ah, niin hyvän tarjonnan äärellä.

Sen jälkeen meillä oli aamupäivä aikaa vielä Santa Cruzin rannoilla ja plazoilla, kaduilla ja Ramblasilla kulkemiseen. Ja mehän kuljettiin, kilometrikaupalla kuljettiin. Kaupungin itäpuolella ja satamassa käveltiin pitkään.

Kaikkinensa Santa Cruzissa kannatti viettää muutama päivä. Se on hyvä lomakohde. Pidän siitä samalla tavalla kuin esimerkiksi Madeiran Funchalista: siksi, että siellä on paikallisia, siellä on vuosisatojen kerrostumia, siellä on arkea, siellä kadunvarren kuppiloissa on enemmän paikallisia kuin turisteja (saksalaisia ja englantilaisia taitaa olla turisteistaeniten), siellä on kaunista (ja kamalaa) arkkitehtuuria, kulttuuria, lapsia matkalla kouluun, perheenäitejä ruokakaupoissa, ukkoja hallin kuppiloissa vaihtamassa kuulumisia, opiskelijoita aukioiden laidalla tai ratikassa. Kuvat kertonevat, mitä tarkoitan. Ja kuvia julkaisen paljon lisää, kunhan kotiudumme.

Sattuipa rantakadulla vastaan valtava leikkipuisto, jonne mielelläni olisin lastenlasten kanssa mennyt. Ja heti sen jälkeen tämä: tietysti  siinä Emmiliini ja Eepi.  💕

Iltapäivällä Costa Adeje

Santa Cruzin jälkeen ja hieman väärien odotusteni jälkeen Costa Adeje aiheutti pienen kulttuurishokin. Varsinkin kun majoittauduttuamme hotelliimme, lähdimme rantaan (Playa de Fañabé kävelemään. Olinhan valinnut ja maksanut siitä, että hotelli on rannassa, että (tästä) parvekkeelta näkee edes pienen kaistaleen merta.

Mitään vastaavaa ei olla koskaan nähty. Ei Meksikon Cancunissa (2013), ei Thaimaan Hua Hinissä (1998), ei Italian Riminillä (1978), ei (Kreikan) Kolymbiassa (2018), ei edes Kanarian Lanzarotella (2017) – tai mitä näitä rantalomakohteita nyt on käytykään. Tosin näistä kaikista on vuosia/vuosikymmeniä aikaa. Rannassa on ehkä noin kolme kilometriä ravintoloita, putiikkeja, tilpehööripaikkoja, peliputiikkeja, erilaisia kuppiloita, teknomusiikkia, pelihalleja, rättikauppoja, matkamuistoputiikkeja.  (Ei kuvia, mutta ehkä huomenna, tässä viikonloppuna käydään siellä toistamiseen, ja kuvailen.)

Mutta sitten siellä on myös meri, joka toisin kuin sääennuste oli uhkaillut, oli turkoosi ja se kimmelsi. Rannalla vuoroveden lasku, pienet aallot, suolainen tuoksu ja  takana vuoristo, jossa polut odottavat kulkijoita.

Ja sitten kun nousimme rantakadulta vähän ylemmäs  kylään, olikin näkymä liki sellainen kuin olimme toivoneetkin: isoja valkoisia, tyylikkäitäkin hotelleja, hoidettuja pihoja, leveitä puutarhakatuja, pittoreskeja putiikkeja. Helpottihan se.

Istahdimme samppanja (= cava) sangrialle ja heittäydyimme ihan lomamuudiin, rantalomailijoiksi, viikonlopunviettäjiksi. Liekö huomenna mihinkään patikalle viitsitäänkään? 😎

Kävin hotellille palattua tovin altailla ruskettumassa ja uimassa (en vielä meressä, mutta sekä lämpimässä makean veden altaassa että viileämmässä suolaveden altaassa). Onneahan se semmoinen.

Ja tänään, kun ollaan turistimaailmassa, ei tarvinnut odottaa liki nukkumaanmenoaikaan asti, että pääsisi syömään, vaan kävelimme kylälle La Nonna -ravintolaan  (kiitos Internet, kiitos Tripadvisor)  jo puoliseitsemäksi. Kyllä! Italialaista ruokaa Kanarian saaren turistikohteessa! Kyllä!

Ja jo matka sinne. Reilu kilometri ”meiltä”, ja maisema, miljöö, auringonlasku,  – kaikki todistivat, että  ei tämä ole ollenkaan huono kohde meillekään.