Loppiaisaatto.
- Sehän on Shakespearin näytelmä. Tänään ei mitään niin melankolista tai komediallista, – ei mitään teatraalista koko päivässä.
- Loppiaisaattoon liittyy ikäviä muistoja perhe-elämästä teinivuosina. Ei mitään sellaistakaan tänään, päinvastoin. Mutta joskus soisi unohtavansa enemmänkin kuin jo tekee.
- Loppiaskaronkassa Oulun Vaakunassa on kerran vai kahdesti oltu. Ruoka kohtuullista, happening aika lailla – hmmm – pönötystä. Toki minullakin oli joku juhlakolttu ihan sitä varten, eikä oikeastaan mitään turhaa moittimista illassa. Ja vuosi oli? 1988? Iskähän se meidät sinne ”piffasi” kuten hänellä oli tapana sanoa.
Tänään loppiaisaatto mökissä ja metsässä. Ja kuinka onkaan ollut hyvä. Molemmissa. Metsässä ja mökissä.
Aamupäivän värkkäilin prujua tulevaa tapahtumaa varten, ja puolelta päivin, kun pimeä oli jo vaihtunut harmaaksi ja pakkasta oli enää ´naurettavan´ vähän (= -16 C) oli vihdoin aika päästä ladulle. Ja mihin ladulle! – Ihan uusi latu! Kiitos vielä siitä!!
Lähimetsän läpi Rönkönlammelle. Kauniin, lumisen, hiljaisen, melkein kuin oman metsän läpi hissuksiksiin hiihdellen, kiitollisena, nautiskellen. Ja Rönkönlammelta vielä kohti paliskuntarajaa, kauemmas en tohtinut, paluumatkalle metsän läpi ei ollut mukana lamppua – ensi kerralla sitten., vähän arvelutti pimeän tulo. Kahdelta jo hämärtyy, ja kolmelta on jo aika pimeä.
Juuri nyt kaikki hyvin. (aika rohkeaa uskaltaa sanoa ääneen, mutta en malta olla kertomatta. Hyvistä asioista voi kertoa, eikö?)
Jotain helppoa, hyvää, omanlaista meille päätin kokata. Ja siitähän tulikin ihan juhlaruokaa. Simppeliä, hyvää. Kahden hengen kynttilädinner. 😀
Tattirisottoa ja paistettu halloumi – marinoitu tomaatti -salaatti. Maistui. Helppoa, hyvää, kohtuullisen kalorista (mutta sitä ei lasketa!). Kaamoksessa tarvitaan ravintoa tavallista enemmän. Varsinkin jos pääsee hiihtämään. 😀
Huomennakaan aurinko ei täällä nouse. Mutta ei se haittaa. Pyhäpäivä vielä huomenna. On mahdollisuus nauttia ja iloita siitäkin!
Mainion näköinen latu, itsekin aiemmin olen Rönkönlammelta tuollaisen löytänyt, ei kyllä silloin ihan omalle tielle yltänyt.
Piipahdan helmikuussa hetkeksi, ehkä ehdin ladullekin, maaliskuussa ilmestyn pidemmäksi ajaksi, silloin riittää valoa.
Sinullakin on lyhyt matka tieltä kävellen tämän ladun alkuun. Vaikka Riikkahan näyttää luvanneen, että saat omankin pistoladun!! Hangasojan oma ”latuverkosto” on syntymässä. ❄✨❄❄ Mekin ehkä taas helmi-maaliskuussa täällä…
Lähes naapuri, mieheni ajaa tästä toiselta puolelta Hangasojaa ladun valtakunnanverkkoon ja ajaa mielellään yhdysladun teillekin. Ihanaa jos sille on käyttöä <3. Pappani ajoi aina kyseisen ladun, kun olin lapsi. Siinä sitten lipsuteltiin lapsena enimmäkseen papan ja mummun perässä Killopäälle ja takaisin.
On iloa, paljon iloa. Ei tarvitse joka kerta lähteä autolla Laanilaan, Saariselälle, Kakslauttaseen tai Kiilopäälle latujen alkuun. Kunhan tästä valkenee, lähden metsäladun kautta kohti Pieranvaaraa. Lämmin kiitos latupohjasta sinne puron eteläpuolelle.
Kiitokset etukäteen Riikalle ja miehelleen. Kenties joskus ladulla tai tienvarrella kohtaammekin.
Varmasti kohdataan, jollei olla jo kohdattu tietämättämme! Ladunvetäjä perheineen nyt Oulussa, mutta reilun viikon päästä taas pohjoisessa :).