Siinähän se on ilta kulunut. Kimpassa etsittiin kuvaa, jonka me molemmat varmasti muistamme otetuksi: tavoitteena löytää tänä Pyhä Lucian päivänä kuva, jonka otin kirkossa/museossa Andalusian reissulla – vai sittenkin Veronassa? – Kuvassa on naisen käsi, jonka päällä tarjottimella on kaksi silmää. Melkein vastenmielinen näky, mutta on legendan kuvitusta, jollaista (keskiaikaisissa ja myöhemmissäkin) kirkoissa on paljonkin. Marttyyrikuoleman kärsineen, silmänsä menettäneen Lucian tarinaa, tarua, pyhimyslegendaa on pian jo 2000 vuotta kerrottu. Lucia kärsi marttyyrikuoleman Sisiliassa 13.12.304.
Aiemmasta postauksestani suora lainaus
Lucia (lat. lux ~valo) kuoli kristittyjen vainoissa vuonna 310. Vanhempansa olivat sopineet hänen avioliitostaan, mutta Lucia antoikin rukkaset sulhaselle ja päätti sen sijaan ryhtyä Kristuksen morsiameksi. Katkera sulhaskandidaatti kosti, ja järjesti niin, että keisarin armeijan voimalla Lucia pakotettiin ilotaloon töihin. Mutta Lucia jähmettyikin paikoilleen, eikä pyhää neitsyttä saatu liikahtamaan, ei edes kuumalla öljyllä. Marttyyrin silmät puhkaistiin, mutta turhaan, legendan mukaan hänelle kasvoi aina uudet näkevät silmät [mikä selittää sen, että Lucia on sokeiden pyhimys]. Kun kirkkotaiteessa näkyy nainen, jolla on kädessään tarjotin, jossa on silmät, on kyse Luciasta.
Skandinaavisen Lucia-juhlan tarina pohjautuu sisilialaiseen legendaan, mutta täällä Pohjolassa Lucia on ennen kaikkea valon tuoja.
Kuvaa ei löydy! Mutta meillä oli lasilliset madeiraa, Santa Luciaa telkkarin ääressä.
Edelleen La Promesa on jokapäiväinen viihteemme, nyt on kyllä kerrassaan dramaattiset jaksot menossa. Niin dramaattiset, että meillä menee osa katselukokemusta siihen, että mietimme, miten kuvaukset, lavastukset, näyttelijäsuoritukset, roolijaot yms. on toteutettu ja miten käsikirjoitus jatkuu. Onko Manuel sittenkin pahis? Ja kuinka loistavaa näyttelijäsuoritusta Cruz edelleen tekee! Ja kuinka sarjassa aikamääreet, ajan syklinen ja lineaarinen kulku ovat hyvinkin ailahtelevia.
Tietysti meitä ilahdutti toissa viikolla tullut tieto, että sarja on saanut Emmy-palkinnon, minkä seurauksena kymmeniä jaksoja on luvassa lisää. Kaikkea sitä, sanon minä! Mutta on osattava iloita arjen jutuista!
Toden totta, Cruzia näyttelevän rooli on niin ”pahis” että hyvä suoritus todella unohtuu. Joskus korvaan sattuu kun sarjassa käytetään monesti nykyajan sanoja ja ilmaisuja, kun siinä eletään 1900-luvun alkupuolta. Mutta… kyllä sarjaan on jäänyt koukkuun.
Juuri nuo anakronismit (jonkun asian sijoittaminen väärän aikakauteen) häiritsevät. Toki hyvin harvoin tähän mennessä katsotun yli 200 jakson aikana niitä on mielestäni ollut. Historialliset tapahtumat saavat vähän eriarvoisen aseman sarjassa (Rifin sota, sota Afrikassa, jossa Salvador oli, on mielestäni ”väärässä paikassa”. Ja joka jaksossa kuvattu täysikuu on hieman häiritsevä. 🙂 Ymmärtääkseni puvustus ja sosiaalihistoriallinen konteksti (palvelijat – isännät – puhuttelu – sovinnaisuus, työkulttuuri, naisen asema etc. ) on aika hyvin tehty. Koukussa ollaan. 🙂