Taivas pilvessä koko päivän, vähän satoi luntakin. Ja olenneaisesti lauhempaa kuin edeltävinä päivinä.
Päivän liikunta yksikseen. Päädyin (taas) Laanilaan kiertelemään kameran kanssa. Ja jämähdin pitkäksi aikaa Piispanojan (Laaniojan) varrelle. Tunturipuro sekin, ja sekin alkoi jo jäätyä; puron pulputus ja solina jää vähitellen jääkannen alle. Tämäkin luonnonilmiö luo taidetta, ”pieni on kaunista”.
Iltapäivän lopulla saatiin tänne seuraa muutamaksi päiväksi. Pitkään on tätä mökkireissua systerin ja miehensä kanssa aiottua, sopivaa välämää kaikille etsitty. Nyt oli sen aika. Ehkä mökkitienoo ei marraskuun pimeydessä kaikkein kaunein ja vaikuttavin tai ulkoiluun houkuttelevin olekaan, luulen, että ihan mukavat päivät meillä on edessä.