Tänään meillä oli ulkoilun sijasta retkipäivä autoillen kohti Inaria. Systeri on meidän matkassa joskus vuosikymmen sitten siellä käynytkin, mutta nyt myös siippansa S. oli mukana. Tänään kohteena ensin Jäniskoski – tietysti. Sinnehän me ruukaamme mökkivieraat mahdollisuuksien mukaan viedä tai ainakin suositella heille käyntiä omin päin.
Seuraavaksi Sajos – saamelaiskulttuurikeskus ja viimeisenä, ei vähäisimpänä, päinvastoin, pääkohteena oli Siida.
Siida on ollut muutaman vuoden suljettuna, rempassa ja näyttelyiden uusimisen vuoksi. Ennenkin näyttelyt olivat hienot, nyt todella antoisat. Museo on valoisa, monipuolinen (luonto, historia, kulttuuri), paljon tietoa, helposti. Ja valokuvat! Ei museota turhaan ole valittu vuoden 2024 museoksi!
Vaihtuva näyttely oli Sami Vartiaisen kuvat riekoista ja kiirunoista talvisissa maisemissa ja ne kiehtoivat minua kovasti. Hienovaraisia, herkkiä, pelkistettyjä lintukuvia talvisessa maisemassa.
Aurinko oli jo laskenut, kun jätimme Inarin ja lähdimme paluumatkalle kohti Saariselkää ja mökkiä. Yhteispäätöksellä jäimme Saariselän keskustaan Fienoon pizzalle.
Illan tullen vain nuokkumista sohvilla: torkkuen, käsitöiden ja ristikoiden parissa. Nytkin väsy, vaikka ulkoilua ei juuri ole ollutkaan. Pimeäkin tuo syvän unen.