Mökkipäivinä on aamuisin tovi mietittävä, – mikä viikonpäivä, mille ryhdytään?
Aika pian olimme kalenterissa oikeassa kohtaa ja totesimme, että päivän tärkein toimi olkoon ulkoilu. Ensin aamupäivä pieniä arkisia puuhia, ja koska pakkasta oli yön jäljiltä aika lailla, odottelimme melkein puolille päivin, että mihinkään liikuimme.
Tänäänkin lähdimme minun valitsemalleni reitille: aattelin ja toivoin, että Iiskonlammella, sen ”takana”, Iisakkipään alarinteillä, voisi olla vielä sulavesiä, lampareita, pulputtavia puroja, suojaisia notkelmia. Sinne siis.
Jätimme auton kappelin parkkiin, olisi ollut näin pyhäinpäivänä hyvä käydä sisälläkin, mutta lukittu oli pikku kirkko. Sen vierellä on pieni hautalehto, tuhkien sirottelupaikka, muisto- ja hautakivi, ja sinne kävimme viemässä kynttilöitä läheisille menneille, – nimenomaan niille, joille nämä maisemat ovat olleet tärkeitä. Aika monen kanssa tuli hiljaa kuulumiset vaihdettua…
Sitten luontoon. Kappeli, temppeli, hiljentymispaikka, pyhä paikka, ilon ja elon paikka on sekin. Vuosi vuodelta tärkeämpi. Niin tänäänkin, jolloin luonto on jo valmis talven kestävään hiljenemiseen, pakkasen alle taipumiseen ja värien vähenemiseen.
Talven tullessa purot pulputtavat, mutta vettä ei juuri näy. Miten se voi jäätyä noin (yläkuva)?
Siellä missä alkukesän patikkapolun varressa on sammakoilla kosiomatkansa kohokohta ja missä silloin kuuluu hillitön kurnutus, on nyt marraskuun alkupäivinä jäähilettä ja puron äänen kuulumista on melkein etsittävä. Saraheinät kimmeltävät, aurinko paistaa sittenkin!
Varjot ovat pitkiä ja auringon säteet kulkevat maan pinnalla vaakasuorassa, kunnes kolmen jälkeen häipyvät kokonaan. Tulee pimeä. Harmaan kautta pimeä.
Mutta missä on sininen hetki? Miksei sitä tähän aikaan vuodesta täällä näy? Miten se syntyy, mikä sen saa aikaiseksi? – Marraskuun lopussa tiedän sen täällä olevan, mutta miksei nyt? Sitä kaipailin tänään ja sytyttelin mökkipihaan vielä loputkin liiteristä löytyvät lyhdyt. Ei ole punaisten lyhtyjen piha meillä, on pienten, monien vuosien varrella hankittujen monien pikkulyhtyjen piha.
~~~~~~~~~~~~
Kun on liikuttu, on ´lupa’ ja ilo saunoa ja syödä hyvin. Niin ainakin tänään.
Ystävältä saatu risottopussi ”Zucca e amaretti” oli tänään käytettävä. Kurpitsaa ja amaretti-keksejä sekä mausteita risottoriisipussissa. Ihan täydellinen halloween-pyhäinpäivän kahden hengen juhlaruoan ”puolivalmiste”. Eilisen paistin jämät jalostin pistaasi-pinjansiemen-maldonsuola-oliiviöljy-tahnalla, joka syntyi laittamalla nuo kaikki ainesosat mortteliin ja murskaamalla tahnaksi. Johan oli ihan juhlaruoka patikkapäivän illalla.
Juuri nyt kaikki hyvin.
