Ostin toissaviikolla yhden valkoisen amarylliksen – Lidlistä, halvalla. Kaksivanainen aika pieni amaryllis maksoi kuusi euroa. Hain parin päivän jälkeen kaksi lisää.
Nyt ne kaikki kukkivat, toiset – ja ehkä kolmannetkin vanat ovat jo nousemassa. Jo monena vuonna amaryllis on syrjäyttänyt hyasintin, ja joulutähdetkin. Noh, yksi joulutähti sentään kuuluu eteisen peilipöydälle. Se on yleensä punainen, mutta amaryllikset valkoisia.
Kukillahan on usein symbolisia merkityksiä, ja ne vaihtelevat kulttuurista ja aikakaudesta toiseen. Amarylliksella tuntuu olevan aika monenlaisia merkityksiä.
Jo antiikin Kreikassa… Niinhän tällaiset tarinat yleensä alkavat, ja niin tämäkin.
Kreikkalaisesta mytologiassa rakastunut nymfi (tai paimentyttö) nimeltä Amaryllis halusi herättää vain kukista kiinnostuneen Alteo-nuorukaisen kiintymyksen, mutta kun ei siinä muuten onnistunut, hän Delfoin oraakkelin neuvon jälkeen lävisti oman sydämensä kultaisella nuolella Alteon oven edessä. Amarylliksen sydänverestä syntyi verenpunainen kukka ja Alteo vihdoin huomasi Amarylliksen! Myytti amarylliksesta oli syntynyt; sen sanotaan edustavan rakkauden ja halun muuntavaa voimaa. Kreikkalainen nimi, joka siis nymfilläkin oli, tarkoittaa kimmallusta.
Amaryllis yhdistettiin usein myös jumalattariin tai muihin voimakkaisiin naishahmoihin, kuten Afroditeen tai Venukseen. Kristillisessä symboliikassa amaryllis edustaa jumalallista kauneutta, puhtautta ja sillä on yhteyksiä Neitsyt Mariaan ja raamatullisiin teksteihin.
Kukan kasvutapa- ja kukinta-aika liitettiin myöhemmin myös uudestisyntymiseen ja ylösnousemukseen: sipulin kyky olla lepotilassa talvikuukausina, ennen uudelleen nousua keväällä, edusti elämän syklistä luonnetta.
Viktoriaanisessa Englannissa Etelä-Afrikasta kotoisin oleva amaryllis edusti eksotiikkaa: kukan voimakasta karmiininpunaista väriä ja ainutlaatuista muotoa pidettiin harvinaisina ja toivottavina piirteinä. Tuolloin amaryllis yhdistettiin usein ylpeyteen ja kauneuteen, ja sen katsottiin osoittavan myös voimaa ja päättäväisyyttä, nimenomaan sen takia, että ne ovat korkeita kaikkien muiden talvikukkien yläpuolella.
Nämä symboliset assosiaatiot ja mielikuvat ovat muuttuneet vuosisatojen aikana. Ja kulttuurinen merkitys on kehittynyt ja muuttunut ajan myötä.
Jotenkin ylväs ja kaunis se on!
