Oulussa tuulee usein, yleensä ´aina´. Ja hyvin usein tuntuu, että tuulee vastaisesti – ihan sama mihin suuntaan olet menossa tai tulossa: mennessä tuulee ja palatessa tuulee. Tänään ei tuullut. EI mistään suunnasta, eikä varsinkaan vastaan. Ja muutenkin sää oli suotuisa ulkoilulle.
Poikkeuksellisesti pyöräilin vasta iltapäivällä, sillä aamulla oli aika optikolle ja sen jälkeen aika varattuna Veripalveluun. Ja olipa aamulla kyllä niin kylmäkin (aamukuudelta +0,6 C) että parempi odotella auringon nousua kunnolla. Kannattihan se!
Silmälasieni uusimisesta ei ole kuin 1½ vuotta, mutta vähän tuntui olevan tarvetta näöntarkastukseen, ja kun edellisellä kerralla löytyi silmänpohjarappeuman merkkejä [perinnöllinenhän se tämäkin juttu on; äidillä ehti jo aika pahaksikin] sain kehotuksen käydä sitäkin tarkistelemassa, vaikka eihän kuivalle rappeumalle ole hoitokeinoa, eikä lääkkeitä. Jos se kehittyy/muuttuu kosteaksi rappeumaksi on syytä aloittaa lääkitys mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Siis ja joka tapauksessa perusteita Instruun menemiselle oli. Ja niinhän siinä sitten kävi, että onhan ne linssit (taas) uusittava, plussaa lisää. Mutta ei muuta huolettavaa.
Iltapäivällä kuljin Maikkulaan, sillä Lankapuutarhaan oli taas asiaa. Eilen sain valmiiksi viimeisimmän neuleeni… En oikein vielä tiedä kenelle. 😅
Malli on VillaUnelmien Vanamo. Ihan ´minun näköiseni´, mutta minulla itselläni on jo viisi islantilaista kaarrokeneuletta. Ja ne kaikki ovat mieluisia ja käytössä, joten ei nyt tälle syksylle tätä.
Neulomatta en enää osaa olla. Kesälläkään. Näistä Siiveniskuja-paidoista tuo sininen on Pehtoorin uusin, – kolmas. Tummanharmaa on vielä vailla käyttäjää. Juniorille ja Vävylle on liian pieni…
Tänään hain lankoja jo joululahjajuttuja varten: pipoja, pantoja, Emmiliinin pusero ja tyttärelle sisäpusero (Plötylopista) on ainakin tarkoitus tikuttaa.