Jos minulle – tai oikeastaan kenelle tahansa olisi 30 tai 15 vuotta sittenkin – kerrottu, että tietokoneen näppäimistön ääressä vietän koko sunnuntain pois lukien parin tunnin pyörälenkin ja sapuskan teon ja sen nauttimisen, en olisi uskonut. Ehkä jos olisi ollut kyse tekstin tuottamisesta, luennon kasaamisesta, artikkelin parissa ahertamisesta, mutta että kanssakäymistä perheen ja ystävien kanssa.
En olisi uskonut, kuinka paljon tänään on ollut sosiaalisia kontakteja, kirjeenvaihtoa, viestejä, ATK-avunantoa Pehtoorille, kuulumisten vaihtoa, uuden oppimista, joululahjapuuhaa [kalenterit, you kow]. Sellaista se kuitenkin on ollut. Eikä ole ollut millään muotoa huono päivä. Syksy on kaunis ja keltainen.
