Klikkaa ensimmäinen kuva auki,
ja sen jälkeen kuvan oikealla puolella olevaa nuolta, – pääset kuvaretkelle puistoon.

Kyllä tänään oli jo ulos päästävä. Ja minähän pääsin kun vaan lähdin. 🙂 Flunssasta ei ole enää jäljellä kuin kurkun karheutta ja menetetty ääni.

Puolenpäivän jälkeen ajelin hautuumaan parkille autolla, siitä sitten tepastellen ja kuvaillen kävelylle. Taisi mennä puolitoista tuntia hissuksiin kulkiessa. Ainolan puistossa ja Hupisaarilla kuljin. Kun ei ole pyörällä liikkeellä, tulee kuvailtua. Puistossa olevat vanhat jalopuut, lehmukset, vaahterat, koivut, villiviinit pukeutuneita syksyn väreihin. Hyvällehän se ulkoilma ja liikkuminen tuntuivat.

5 Comments

  1. Kiitos puistokävelystä ! kyllä syksy on kaunista, luonto ikään kuin laittaa viimeiset voimansa peliin ennen kaiken lakastumista .

    1. Mukava kun olit mukana – edes virtuaalisesti.

      Kyllä syksy on kaunista. Tykkään minäkin. Vähän sellainen ”ilotulitus” (kesä)juhlan lopuksi.

  2. Kaunista on Oulussa! Ruskan värit antavat kaunista valoa ja hehkua yleisharmauteen. Kiitos paljon, että sain osallistua virkistävään kaupunkiruskakierrokseen Oulussa.
    Muuten tuo hautuumaa-sana… onko käytössä siellä ihan yleisesti vai tuleeko se sinun jomman kumman vanhemman puolelta. Itse käytän puhuessani myös hautuumaata enemmän kuin hautausmaata, no riippuu tietysti kenelle puhun, mutta lähipiirissä hautuumaa… itse oletan tämän tarttuneen puhetapaani isän puolelta. Isän isän sukutausta ( oletettavasti ) lähes tulkoon täysin satakuntalais-varsinaissuomalsia.

  3. Hautuumaa> olen Keski-Pohjanmaalta kotoisin ja meillä oli ja on myös käytössä tämä sana.

  4. Hautausmaa vai hautuumaa? – Etsiskelin kielitoimiston sivuilta ja muualtakin löytyisikö ”hautuumaan” etymylogialle tai murrealueille selitystä tai paikannusta, mutta vaikuttaa siltä että se on ihan yleis/puhekielinen versio.

    En ole varma, mutta muistelen, että karjalainen äitini, joka kyllä puhuikin yleiskieltä paitsi silloin kun oli tekemisissä sisarustensa kanssa, käytti muotoa hautausmaa ja isäni, jolla lounaismurre oli aika vahva, puhui hautuumaasta.

    Sen verran murteelliseksi tai paremminkin puhekieliseksi, hautuumaan miellän, että ole sitä koskaan käyttänyt esimerkiksi niissä seurakuntahistoriateoksissa (Ii ja Keminmaa), jotka olen kirjoittanut.

Jokainen kommentti on ilo!