Kuudes sähköpyöräilykesä alkaa olla lopuillaan. Sää sallisi vielä kulkemisen, sillä vielä ei ole jäisiä baanoja tai metsäpolkuja, ei vihmovia pakkasia, eikä juuri sateitakaan, mutta tässä on taas pikku reissu ja mökkiviikot edessä, joten Helkamani joutaa pian jo talviteloille.
Näinä kuutena kesänä olen ajanut yhteensä lähes 22 000 km pyörällä. Tälle kesänä vain 3000 km, mikä on muutama sata kilometriä vähemmän kuin mitä keväällä toivoin kalenteriini saavan. Toisaalta olen ajellut sen 20 – 40 km melkein kaikkina niinä päivinä, jolloin olen ollut Oulussa ja kun olen ollut terveenä. Vain muutamana kertana sade tai joku meno/juhla/perhepäivähoito on pitänyt minut pois pyörän selästä.
Mökkireissuja pyöräilykaudella on ollut jo kolme (= 36 vrk) ja ensi viikolla neljäs. Lisäksi Gardan reissu ja kolme Helsinki-Järvenpää -piipahdusta, joten poikkeuksellisen paljon ollaan oltu pois kotoa ja pyörän luota.
Ja kesäflunssia! Onko koskaan ennen ollut kolmea yhtenä kesänä? Eka heti Gardan jälkeen alkukesästä, sitten elokuun ”pikku”korona ja nyt jo yli kolme viikkoa aaltoillut tauti, joka vaati viime viikolla jo antibiootin hakemisen (poskiontelot).
Eikös kuulosta jo jonkun oikean urheilijan surkean kauden selitysten hakemiselta? 😂 – Any way, kaikesta huolimatta, olen oikein tyytyväinen kauteen. Vähän kyllä harmittaa kun on jo kohta ohi: rospuuton alkaminen merkitsee liikkumisen vähenemistä, mikä ei ole hyvä asia.
Parinkymmenen kilometrin lenkki (ilman kameraa :D) kestää aika lailla tasan tunnin. Koiteli-, Turkansaari-, Kempele- tai Virpiniemi-Haukipudas -lenkit (30 – 50 km) sisältävät usein pysähdyksen (cappuccino tai jätski), joten niillä vierähtää hyvinkin kolmisenkin tuntia. Ne ovatkin usein enemmän sellaista retkeilyä kuin ”kuntopyöräilyä”. Molemmat mukavia.
Yllä oleva pieni mäki on Toppilansuoran meidän päässä, – taustalla näkyy minun kansakouluni. Tästä on meille matkaa puolitoistakilometriä. Tällä tiellä olen kulkenut suunnilleen koko ikäni. Pyörällä, autolla, onnikalla, kävellen, juostenkin joskus. Nyt on taas siirryttävä tepasteluun ja autoiluun. Pyörä huoltoon ja minä odottelemaan lumia ja latuja.
Nostan hattua! Olet pyöräillyt tänäkin kesänä lähes sen, mitä minä ajan vuodessa autolla…
Voi kuule, jokainen harrastaa sen miten oma elämänmeno sallii ja hyvälle tuntuu. Kunhan olet tässä elämänvaiheessa …
Koronahan se minunkin flunssani sitten oli ja onneksi meni. Eipähän nyt tarvitse ottaa rokotusta.
Onneksi meni, talvi ja tautiaalto saa sinun puolestasi tulla. Pysyköön immuniteetti pitkään.