Sairastuvalta tervehdys. Lyhyt sellainen. Tai noh, tiedä häntä niin lyhyt, mutta vähän nolo.
Oli vaan pakko päästä ulos tänään! Kaksi päivää sairastin kiltisti, maltillisesti sisätiloissa, mutta nyt riitti. Kun ei kerran ole ollut kuumetta (aamuyön aika ikävässä olossa jo toivoin, että tulisipa kuume avuksi) ja kun ulkona oli tänäänkin mitä kuulain, kaunein syyssää, ja kun en rohjennut lähteä Kalasatamaan tai mihinkään muuallekaan pyöräilemään, pakkasin itseni toppaan ja tuulenpitävään ja lähdin takapihalle istuttelemaan jo pari viikkoa sitten hankkimiani kukkasipuleita.
Enpä ole aiemmin tainnut moista tehdä, en ainakaan tässä laajuudessa, mutta tänään! Tänään entisiin yrttipenkkeihin (= kaivonrenkaat takapihalla) upposi 150 kukkasipulia. Narsisseja, tulppaaneja ja krookuksia. Toivottavasti keväällä nousevat! Yhden kolmesta renkaasta säästin sitä varten, että keväällä istuttelen siihen auringonkukkia.
Ennen sateita ja pakkasia ehdin siis sipulit upottaa multaan – raportoin keväällä kuinka kävi! Tämän päivän ulkoilu teki joka tapauksessa hyvää, – ääni kulkee taas, tosin varsin karheana ja matalalla, ja poskissa on edes vähän jotain väriä.
Ensi yöksi on – taas – luvannut aurinkomyrskyjä, siis revontulia vailla vertaa. No eipä koske minua. Pitkin syksyä sekä mökillä että Oulussa on ollut lupauksia revontulista, ja ne ovat myös toteutuneita juttuja: tuttujen ja tuntemattomien sometileillä on monena aamuna ollut sekä kaupungissa että tuntureilla kuvattuja varsin vihreitä näkymiä, mutta minä ja Canonini emme ole niitä tallentaneet. Ei kai tämäkin ole ikäkysymys???
Revontulia enemmän toivon ensi yöksi levollista koko yön kestävää unta. Siksi pyysin Pehtooria hakemaan apteekista nielua puuduttavaa suihketta, jollaisesta olen joskus lukenut ja jollaisen tuomaa helpotusta viime yönä aika lailla kaipailin. Ja mieshän toi pikku pullollisen Strefen-suihketta, – aika tyyristä muuten (20 €). Apteekissa olivat neuvoneet, ettei saa sitten ibuprofeiinin kanssa yhtä aikaa käyttää, – noh, minähän en ibuprofeiinia voi käyttääkään (IBS, you know)) , joten no problem.
Vastoin huonoja tapojani luin pakkauksessa olevan ohjeen tarkkaan, ja mihin sitten kiinnittyy huomioni? – Absoluuttiseen komparatiiviin! Lause, joka alkaa ”jos olet vähän iäkkäämpi” särähti aika pahasti. Vähän iäkkäämpi kuin mikä tai kuin kuka? Jos verrataan, niin aina pitäisi kertoa myös se, mihin verrataan. Olenko siis ”vähän iäkkäämpi”! Miksi ei voi sanoa, että jos olet jo vanha, vanhahko, yli 65-vuotias tai jotain sellaista, mutta että ”vähän iäkkäämpi”!
Huomaattekos, kuinka sisällä olo ei ole minulle hyväksi! Ihan niin kuin jollain tuollaisella asialla olisi pienintäkään merkitystä! Lillukanvarsia sanoisin!
Joka tapauksessa, paranemista itselleni soisin! Ja terveyttä kaikille!