Arktiselta tuntui sää tänään aamupäivällä. Nyt myrskyää.
Ei mitään hinkua lähteä ulkoilemaan, ei ainakaan pyörällä. Niinpä paluu Muistikuvien äärelle. Viimeinen joulumyynti valmistelun alle. Kuvaediittiä, nettisivupäivitystä ja sen sellaista.
Iltapäivällä tauottelin lähtemällä kaupungille. Tarkemmin ottaen kaupungintalolle. Oulun kaupungintalon kolme vuotta kestänyt peruskorjausremontti on päätöksessä, tällä viikolla on avajaiset ja taloon pääsee sisällekin katselemaan. Sinnehän minäkin sitten halusin.
Talo on tuttu monista elämänvaiheista: lapsena äidin kanssa teatterissa (joka toimi nykyisen juhlasalin paikalla) katsomassa lasten satunäytelmää, myöhemmin jotain muutakin, Nummisuutarit, Kuinka äkäpussi kesytetään… Sitten opiskeluaikana tutustumassa kaupunginarkistoon, 1990-luvulla esitelmöimässä Studia Generaliassa, 2000-luvun alussa monena vuonna kokoustamassa siellä kun valmisteltiin Valtakunnallisia kotiseutupäiviä ja 2005 Oulun kaupungin 400-vuotisjuhlallisuuksia. Rotissöörijuhlissakin siellä on tullut oltua ja jollais muillakin kokkareilla, ei vaan voi muistaa enää mikä juhla. Ensimmäisessä isossa pestissä valokuvaajan urallani olin siellä kesällä 2017 kun International Association of Lyceum Clubs kokoontui Oulussa. Ainakin nuo ja luonnollisesti halusin tänään käydä tutustumassa. Ja hyvälle näytti.
Sitä ihmettelin, että valtuustosalissa ei ole pöytiä! Ehkä ne laskeutuvat jostain avajaisviikon hulinan jälkeen?
Valtuustosalin venpielen installaatiotaide (onkohan oikea nimitys?) on hauska.
Todella paljon ihastuin yläkerran aulan parkettiin. Niin kaunis!
Kaupungintalo oli valmistuessaan vuonna 1882 Seurahuone, ja vasta sotien jälkeen siitä tuli kaupunginhallinnon keskus.
Onhan tämä ehdottomasti yksi Oulun kauneimmista ja komeimmista rakennuksista.