Jossain vaiheessa iltaa Apsu ilmoitti sisarelleni, että me voitais tulla jo talvella tänne, eikä vasta vuoden päästä.
Tänään olimme systerin ja avokkinsa luona Juniorin poppoon kanssa ”saunaillassa”. Juniori & poika sekä S. saunoivatkin, mutta meille muille riitti kaikki muu hyvä, mitä meille tarjottiin ja syötiiin.
Jo menomatka oli ilon paikka: ensinnäkin, että me kaikki osapuolet olimme terveitä ja että ilta mahdollistui. Ja bussissa: Juniori, Miniä ja lapset nousivat bussin kyytiin pari pysäkkiä ennen meitä, ja kun minä sitten meidän kohdalla astuin onnikkaan, sai koko bussilasti kuulla, että ”Mummi tuli kyytiin!” Eepihän se toivotti minutkin tervetulleeksi. Kaupungissa bussista jäädessä Apsu hoksasi Kaupungintalon avajaiset, ja halusi sinne. Muillekin sopi. Piipahdimme pikaisesti ja mummi oli tyytyväinen, että poika oli kiinnostunut tästäkin.
Ja olihan meillä sitten hyvä ilta. Leppoisa, makoisa, rauhallinen, erinomaisen hyvää ruokaa ja lapsille tietysti oma menu! Jälkkäri, tai siis jälkkärit, maistuivat kaikille. Yksi ylitse muiden oli panna cotta, jonka kanssa (kaikki luonnollisesti homemade) lakkahyytelö, granola, omenahilloke.
Ja miehenihän se sitten ihastui kakkuun niin paljon, että tuli ´kerjänneeksi´ kotipakettiinkin kunnon siivun sitä. Ei ollut mitään höttökakku tämä! Ihan täyttä makua jokainen murunenkin.
Nyt kylläinen, kiitollinen olo ja hyvä mieli.
Todella herkullisen näköinen kakku! Mitähän makuja tämä varmaan melkoisen vaivan näön vaatinut leipomus sisältää?
Se oli herkullinen, rääppiäismurusetkin on meillä jo nautittu. Se on hillan ja mangon, voin ja sokerin, tekemisen ja taidon täyteläinen, ei liian makea kokonaisuus. Sain lupauksen, että ohjekin tulee jakoon… Ehkä jo huomenna. 🙂