Uusi viikko, uudet jutut.
Koskapa muonavahvuus mökkielossamme vahvistuu huomenna kolmella hengellä, oli perusteltua täydentää ruoka- ja viinivarastojakin. Ja vähän järjestellä, tuuletella ja pestäkin.
Kävin aamupäivällä kylillä, Kuukkelissa, jossa oli väkeä kuin pääsiäisenä! Ja retkeilypolkujen ja latujen lähtöportilla tunkua kerrakseen. Kävin sen – taas – kuvaamassa. Tällä reissulla olen kuvannut kuin ”ennen”, joten teinpä päätöksen, että kyllä vielä yhden kerran Saariselkä kuvissa -kalenterin teen.
Kävimme lenkit tänään erillään, molemmat omilla tahoillaan lähimetsissä. Palasimme kumpikin ilman isompia saaliita. Mie lähdin pitkästä aikaa puron pohjoispuolelle kulkemaan; siellä on kuivempaa ja valoisampaa kuin täällä meidän puolella, joten vielä oli toiveita puolukoista ja sienistä. Turhia toiveita. Kaarnikoita sentään puolisen litraa.
Käveleskelin Ylä-Hangasojantielle ja sen ohikin. Olipa siellä kevään trombin vai sittenkin syöksyvirtauksen jälkeen metsässä aika pahannäköistä jälkeä. Kymmenittäin isoja petäjä kaatunut. Laonnut suorastaan.
Pienen, symppiksen lompolon tienoilla ei tuulen- tai myrskynkaatoja ollut.
Iltapäivän auringossa maalailin kiviäkin. Olisipa mukava laittaa kuvia kivoista pienistä kivitaloista. Ei tullut kivoja!! Tungen ne jonnekin turppaaseen puron penkereeseen. Ei ole minusta piirtäjäksi! Pitäydyn kuvaamisessa.
