Onni on herätä taaperon itkuun klo 5.22. Ei siksi, että pieni itkee, ei todellakaan siksi. Päinvastoin. Mutta siksi, että tiedät, että pieni on lähellä, että näet hänet tänäänkin. Että on tiedossa yhdessä oloa. Että hän on olemassa.
Järvenpäässä on satanut, Helsingissä on satanut, pitkin päivää, mutta niinä hetkinä, kun olen ollut ulkona, onkin ollut päivän paistetta, ja sen kerran kun ”häiritsevästi” satoi, oli Vävy autolla vastassa Järvenpään asemalla, ettei tarvinnut kilometriäkään sateessa kävellä. Tyttärellä etätyöpäivä, Vävyllä toipilaspäivä [koko perhe on täällä sairastellut viikon verran], Emmiliinillä päiväkotipäivä ja mummilla kävelypäivä.
Päivällä käväisin Helsingissä, muutamia tuliaisia (A:lle & E:le) ja pieniä tuomisia sinne ja tänne. Ja löysinpä Kapteenskasta itselleni uuden paitapuseron! Miten siitä tulikin hyvä mieli.
Päivän ”ohjelmassa” oli juhlaruoka, vähän kuin tyttären synttäreiden kunniaksi kokkailin kaikenmoista italialaista. ”Neljän ruokalajin” teko ei-omassa keittiössä vähän onnahteli, mutta lopputulos oli ”ei huono”.
Pienen kanssa olemme jo ihan tuttuja, hymyjä ja haleja puolin ja toisin … Huomenna koko päivä yhdessä! 💕