Tämän mökkireissun teemaksi on vähän vahingossa muodostunut ”uusia polkuja, ennennäkemättömiä paikkoja”, ja tämäkin päivä sopii tähän teemaan oikein hyvin. Pariltakin suunnalta (FB ja Lähes naapuri) kertoivat että Laanilan kvartsikallion lisäksi aika lähellä on toinenkin vaikuttava, iso valkiakallio. ” … Harriojalla, on iso ihan kuin tunturi, keskellä mettää valkoisena”.
Aamusella tutkiskelimme vinkkejä ja karttoja, ja lähdimme ajelemaan kohti Kutturaa: nelostieltä käännyttyä noin 14 km jälkeen pari km ennen Guhtur-kioskia kääntyy metsäautotie oikealle. Jätimme auton siellä parin kilometrin päähän risteykseen, josta arvelimme osaavamme kohti ”kvartsitunturia”. Ja osasimmekin.
Matkalla nähtiin upea suo, kulkiessa poimin puolukoita, ja kehittelin mielessäni uuden jälkkärin jollekin tulevalle päivälle… Saapa nähdä!! Pehtoorista kuulosti sen verran hyvälle, että kinusi koemaistiaisia, – vielä ei edes niitä, mutta julkaisen tulokset kunhan niitä on.
Aurinko paistoi! Tänäänkin koko iltapäivän. Metsä oli silti raikas ja varsin kaunis. Mieli lepäsi, askel kulki.
Tässä yllä olevassa kuvassa on ”jotain”. En vielä osaa sitä pukea sanoiksi… Ehkä halaus?
Kvartsikallio siis löytyi, vähintään yhtä upea kuin Kultareitillä toissapäivänä käymämme.
Paluumatkalla löysimme vielä pari erämaalampea. Merilintulampi on tämän alla olevan nimi. Merilintu? Keskellä Koilliskairaa! Mistähän moinen nimi.
