Korttipeliturnaus pojanpojan kanssa oli mukava ukkostavan perjantai-iltapäivän hetkenä työhuoneen lattialla. Milloin viimeksi olen pelannut Maijaa tai Paska-Housua? Yatzya toki on pelattu useinkin. Mutta lopputulema pelituokiostamme oli 5 – 1! Ja mummi EI ollut voittaja. Oisko tätä kilpailuhenkisyyttä perheessä?
Muutoin tämä päivä menköön ihan ranskalaisilla viivoilla
- Eikö nämä painajaiset jo lopu?
- Pelkällä kirsikkarahkalla voisi elää ainakin muutaman päivän.
- Onhan se pyöräiltävä kun ei sada. – Oli taas mukava 35 km kun sai lähdetyksi.
- Erinäisiä valmisteluja. Omppupiirakka alulle. Pitkästä aikaa lihaa marinadiin.
- Hakemaan lapsenlapset. Oltaisiin keskenään, edes iltapäivä. Oli ollut niin ikävä. Annoin itseni aistia, että myös muilla kuin minulla oli ollut ´vajetta´. Paljon meillä oli asiaa. Paljon.
- Apsu on niin vanha, että pelaamme korttia siten, ettei huomata ajan kulkua.
- Olihan lapsista – unohdetun ja unohtumattoman – mukavaa kerätä omppuja puista.
- Illansuussa pihvipäivällinen kahdelle. Taas todettiin, ettei se liharuoka sittenkään ole se paras juttu.
- Mutta Pongrácz on edelleen hyvä.
- Mitkä venetsialaiset? – Sataa ja väsyttää.