Tällä ja viime viikolla, toki aiemminkin tänä kesänä, on ollut sellainen kesä, jollaiseksi sen aina talvisin ajattelee. Että on lämmintä, aurinkoista, suojaisaa, sopivan tuulista, raikasta, vedenpinta on tyyni ja syvänsininen ja kirkkaansinisellä taivaalla kulkee välillä vitivalkoisia, pulleita kumpupilviä, jotka tekevät maisemasta kauniin.
Liki epätodelliselta se tänäänkin on tuntunut.
Mökkireissulta palattua rannikolle oli tällaisena päivänä enemmän kuin odotuksenmukaista, että minun oli päästävä rantaan. Eikä jokiranta nyt riittänyt. Oli mentävä Nallikariin. Olin siellä pitkään.
Istuskelin rantakiville. Vähän harmittelin, etten ottanut käsityötä, kirjaa tai muistikirjaani mukaan. Mutta ehkä oli parempi niin. Kunhan vain olin. Koetin taltioida kaikkia hyviä aistimuksia. Ja olla.
Tuollakin minun on hyvä.