Vähän sellainen olo, että koko päivä on kulunut vain ruoan ympärillä.
Aamupäivällä laitoin scampit marinadiin, tsatsikiainekset valumaan, keitin kananmunat, tein smetanasta ja Dias-purkista (jollainen minulla taitaa aina olla kaapissa jemmassa) etc. mäti-smetanasoosin tekeytymään.
Sateen alkamista odotellen tai peläten, sen väistelyä, pyörälenkin piirun tarkkaa ajoittamista, pohtimista etelään vai pohjoiseen? Siinä samalla katsellessa olympialaisten avajaisten huipennuksia netistä, kun ei jaksettu illalla loppuun asti seurata. Vähän puutarhahommia, perhechattia: Tytär hillastaa mökillä!! Enpä olisi moista uskonut! Ja hilloja kuulemma on. Juniori ja Miniä junalla matkalla Helsinkiin: huomenna vuoden odotettu Coldplay.
Sitten vihdoin päätin lähteä pohjoiseen: kohti Virpiniemeä, ehkä uimaankin sinne, mutta joka tapauksessa toiveena ja tavoitteena oli kunnon pyörälenkki (eestaas Takkurannan kautta), joten tiedossa kunnolla yli 40 km aurinkoisessa kesälauantaisssa.
Jo Kellossa päätin, että pidemmälle en mene. Katselin ja kuvailin kalasatamaa ja hain Kalapuohista pari pientä pakettia (muutama graavilohisiivu ja pari lohiruusuketta), kunnes ymmärsin että vaikuttavan näköiset pilvet merkitsevät pian alkavaa sadetta, ilmanalassa oli reilusti ukkosta.
Joten ei muuta kuin hopusti kohti kotia! Ja oikeasti hopusti: en ole koskaan polkenut 15 kilometrin matkaa niin nopeasti ja kaikki mahdolliset sähköavut hyväksi käyttäen. Ja kolme minuuttia sen jälkeen, kun olin kotona, salamoi ja samalla iski ensimmäinen peruskalliota täräyttävä ukkosjyrähdys. Ja vetta tuli – ihan huolella.
Ukkonen ei vienyt lämpöä, joten saimme iltapäivän lopulla syödä ulkona. Viime kesänä (Mathildedahlin jälkeen) koetin muutaman kerran koota meille (ja ystävillekin) ”saaristolaislautasen”. Minun mielestäni kesäruokaa ihan kympillä. Ja onnistuihan se tänäänkin, helposti. Valmiiden lohiruusukkeiden ja graavilohen lisäksi jo mainittua tsatsikia*, mätimoussea, kananmunia ja uusia perunoita sekä uunigrillattuja scampeja.
* Tsatsiki on meillä perusruokaa, arkiruokaa, kesäruokaa. Teen sitä usein. Mutta nyt on vähän aikaa ollut hukassa kunnon koostumus: joten oli aika kokeilla taas kerran uutta jukurttia, valuttaa sekä kurkku ETTÄ jukurtti. Lisätä valkosipuli vasta aika lopuksi, eikä säästellä suolassa. [Suola on hyvä ripotella valutettavana olevan kurkkuraasteen päälle. Siten turha neste kurkusta irtoaa parhaiten.] Mutta tämänpäiväisessä onnistumisessa olennaista oli kreikkalainen jukurtti: Salakis Creamy Se on vielä parempi kuin Valion Bulgarian jukurtti tai Salakisin ”tavallinen turkkilainen jukurtti” Tämä ”uusi” Salakis on sellaisenaankin hyvää, ja todella kermaista, mukavan hapanta. 🙂
