Kestiystävyyden jälkeen

Aurinkoa, ukkosta, sumusadetta, kesätuulta, synkkää merenrantaa, leppoisaa kotipihan kesäillan lämpöä, jylinää jossain kaakon suunnalla. Suunnilleen kaikki kesäsään ilmenemismuodot on tänään havaittu, yhden päivän aikana sääkarttojen kaikki merkit ”livenä” .

Aamupäivällä löysin reilun tunnin sateettoman välämän, jossa kävin sykkelöimässä, aika nihkeässä säässä. Samaan aikaan toisaalla: Pehtoori koetti Gigantin kodinkoneasentajan kanssa saada uuden tiskikoneen asennetuksi.

Meidän La Festa – ympärivuotinen ”kesäkeittiö” – on 16 vuotta vanha, ja niin oli viime viikonloppuna hajonnut tiskikonekin. Korjaaja kävi alkuviikosta ja totesi sen korjaamisen olevan mahdotonta, tai ainakin hyvin kallista, joten päätimme, että ”on kai se hankittava uus, eihän ne määräänsä kauempaa kestä, ja ei kai ne tiskikoneet nyt niin hirveitä maksa?”

– Maksaa ne, ainakin jos haluaa vähänkään luotettavamman oloisen! Totesimme, että siinä meni talven Madeiran matka! Uusi kone luvattiin jo keskiviikolle, mikä oli hyvä asia, koska olihan meillä eiliselle torstaille tiedossa ruokavieraita ja siten paljon tiskattavaa,… Asentaja ja kone tulivatkin ajoissa. Ainoa vaan, että uusi kone oli aika lailla ruttaantunut – ”toimitusvaurio”. Siis ei muuta kuin uusi tilaukseen, ja eilinen pärjättiin kyllä ilman konettakin. Tänään sitten uusi yritys, mutta eipä se uusi sitten mahtunutkaan entisen koloon. Pehtoori  piikkasi laattalattiaa ja siivosi jälkiä aamupäivän ja iltapäivällä asentaja tuli uudelleen.

Nyt on tiskaushuolet taas vähäksi aikaa hoideltu. Tämähän koskee nimenomaan Pehtoorin huolien vähentämistä: hänhän se meillä nykyisin useimmiten huolehtii tiskit. Minä suunnittelen ja teen sapuskat, arkeen ja juhlaan, ja mies korjaa jäljet. Tällaiseksi meillä on työnjako viimeisen parinkymmenen vuoden aikana hioutunut, – toki rajanveto on välillä häilyvä. Molemmat voivat välillä olla toistensa ”tontilla”.

Eilisessä menussa on uusiakin juttuja, mm. fenkoli-pecorinosalaatti, joka oli tänään toisena päivänä vielä parempaa kuin eilen, palaa niihin joku päivä. Ja toisen kerran tehtyäni on olen vakuuttunut, että Tiramisu Limoncello tulee jäämään meidän kesäruokarepertuaariin.

Eilinen versio oli vielä parempi kuin muutaman viikon takainen, josta puuttui pistaasipähkinärouhe. Eilisessä se oli, ja antoi purutuntumaa ja makua. Siis kannattaa käyttää niitä.

Koska eilen valvottiin pitkälle (noin vartin) yli puolenyön, mikä on hyvin harvinaista meille, on nyt kahdeksan aikaan jo väsy. Tämmöistä tämä vanhojen juhliminen on.