Mustarastaan laulu, joka aamulla kuului keittiön avoimesta ikkunasta, oli jotenkin lupaus hyvästä päivästä. Ja lupaus piti.
Perhechatti aamulla vilkas, ja muutakin koneella oleilua aamusella.
Ei hellettä, mutta kaunis, aurinkoinen päivä kuitenkin. Viivähdin pyörälenkillä, pysähdellen ja katsellen, kauan. Ajelin mm. Ainolan puiston läpi, ja kuvasin Eino Leinon ja runon päivän tunnelmissa V.A. Koskenniemen patsaan.
Sen ohi me käveltiin Eepin kanssa keskiviikkona aamupäivällä, ja kun hän on tottunut, että mummin kanssa katsellaan patsaita ja sen sellaista, hän kysyi ”mikä patsas tuo on?” – Kerroin, että se on yhden oululaisen kirjailijan kunniaksi tehty patsas, mutta se ehkä näyttää vähän hassulle, kun se ei ole sen näköinen, eikä oikein näy päätäkään – – Eepi kiertää koko pystin, ja toteaa: ”Näkyypäs! Mutta se on ihan surullinen.”
Lapsen silmin näkyy enemmän kuin aikuisen.
Näetkö nyt, kuinka rintarintalihakset ovat silmät ja vatsan yläkaari on alassuin oleva suu. Surullinen siis. Minäkin näin vasta sitten, kun Eepi kertoi.
Tähän patsaaseen tai sen paljastukseen liittyy pieni anekdootti: Koskenniemen syntymäaika oli kaiverrettu väärin (1865 vaikka on syntynyt vasta 1885). Korjaus näkyy vieläkin …
~~~~~~~~~~~~~~
Tämäkin päivä oli kesäruokapäivä: muksut, Juniori ja Miniä tulivat aurinkoiselle piazzalle syömään.
Osin eilisiä rääppiäisiä, osin jotain ihan uuttakin. Ja yksi kukkafocaccia tänäänkin.
Jos joku näistä toistuvista focacciakuvistani intoutuu kokeilemaan omaa versiota, niin tässä linkki reseptiin: Focaccia
Ja on mainittava kuohuviini, jota todella voin suositella: sitä ei kyllä ole normivalikoimassa, mutta tilaamalla saa. Luxemburgilainen cremant, jota ammattilaisetkin sokkomaistaessaan epäilivät samppanjaksi tai franciacortaksi. Eikä maksa kuin 16 € Cuvee Antoinette! Lämmin suositus.
Ja siinä kun ´kaikki´muuta katselevat jalkapalloa tai yleisurheilua, me olemme ”urakoineet” ja La Promesan ensimmäinen kausi on nyt eletty! Tänään illansuussa ukkonen peitti taivaan ja me vetäydyimme viettämään iltaa telkkarin ääreen. Ihan tavatonta moinen – ainakin minulle. Ja ehdottomasti päätämme tätä ajanvietettä harrastaa kakkoskaudenkin. Kaikkea sitä!