Tänään on satanut, vähän. Ja on ollut tummaa ja tuulista, iltaan saakka. Silti paljon ulkona.
Keskikesän keittiössä
Viikonlopun tarjoiluissa oli myös maisemakahvilan raparperipiirakka. Nyt vasta sain ensimmäisen piirakan oman maan raparpereista tehtyä. Se on hyvä, helppo ja varsin riittoisa (uunipellinen tuhtia piirakkaa) piirakka, jonka tein viime vuonna eka kertaa. Silloin se syrjäytti kaikki äidin, anopin, omat raparperipiirakkaohjeet, joita en suinkaan ole kokonaan hylännyt. Mutta jos joku muukin on näin myöhässä raparperiensa kanssa, niin tästä hyvä ohje: Maisemakahvilan raparperipiirakka.
Raparperin lisäksi satokaudessa on kesäkurpitsojen aika. Tein (taas!) meille kesäkurpitsapastaa.
Se on jäänyt meille pysyvästi ruokalistoille. Nyt jos koskaan kannattaa kokeilla. Sen ohjeen kirjoitin tähän postaukseen.
Toinen tämän ajan, varsinkin lihan grillauspäivinä, ruoka tai paremminkin lisuke, on parmesaanilla ja mantelijauheella kuorrutettu juuripersilja. Sopii mausteisten liharuokien oheen erinomaisesti. OHJE
Telkkaria kesällä!!
Ulkoilun ja sapuskan lisäksi tästä kesästä näyttää tulevan telkkarin kattelu -kesä. Enkä ole oikein ylpeä itsestäni, mutta näin vain on käymässä. Eilen saimme päätökseen La Promesan ensimmäisen kauden (122 jaksoa!!!) ja samaan aikaan iltapäivälehdessä uutisoitiin, että tämän kuun lopussa Suomessakin alkavassa kolmannessa kaudessa on noin kaksi ja puolisataa jaksoa. Ja välissä toinen kausi, jossa siinäkin kai se 122. Alan pikkusen jo epäillä mielekkyyttä seurata enää; mies vain totesi, että hommaahan lisää lankoja, niin haluatkin katsoa. Ja totta!
Minun on ollut nyt tosi vaikea löytää mieluisia uusia äänikirjoja. Kesästä 2019, jolloin hankin sähköpyörän ja Bookbeatin asiakkuustilin, tähän päivään mennessä, olen kuunnellut melkein 700 kirjaa. Kylläytymistä on nyt ehkä havaittavissa. Ei sentään mitään lukujumia. Enkä taida osata pyöräillä ilman äänikirjoja.
Eikä La Promesassa vielä kaikki! Tämä iltana alkaa TV ykkösellä (ja toki se on myös Areenassa) La Storia. Elsa Moranten historialliset romaanit olivat 1980-luvulla suurenmoisia. Ihan vastikään, ihan vasta roudasin ne kirjahyllystäni antikvariaattiin, mikä on merkki siitä, että ne on olleet tärkeitä. En muistaakseni kuitenkaan koskaan lukenut niitä toista kertaa. Mutta todellakin aion katsoa tv-sarjan.
Semminkin kun ”kesäneule”, paksu kirjoneule jämälangoista, alkaa valmistua ja ylimääräisiä lankoja on vieläkin iso korillinen. Kyllä La Storia ja ainakin La Promesan kakkoskausi niitä tikuttaessa soljuvat.