Suvisunnuntaiaamu mökillä levollinen. Kaurapuuroa ja kahvia, suunnitelmia. Ei mitään välttämätöntä, mutta vaihtoehtoja moniakin.
Lähdimme aurinkoiseen metsään Ahopäänojanhaaran yli (= ”tulvaoja”, joka kulkee tuossa mökkitien eteläpuolella ja joka nytkin on melkein kuiva). Eilisen menestyksekkään korvasienestyksen jälkeen innostuneina taas hakemaan vähän lisää; keräilytalousvaihe menossa 🙂 . Vähän löydettiinkin, ehkä kolmannes eilisestä. Hyvä juttu sekin.
Ja alkukesän metsässä on ilo kulkea. Jossain vaiheessa lähdimme omille suunnillemme, mie ”eksyin” aika kauaskin Hangasojan alajuoksulle: ennen kulkemattomia paikkoja, muutamia sieniä, paljon puron solinaa, kaunista metsään siivilöityvää auringonvaloa, kumpuilevia metsäkankaita.
Puolenpäivän jälkeen mökkitontin siistimisen viimeistely ja samalla viime kesäisen viemäröintityön jättämän ikävän näköisen tienvarsiryteikön maisemointia. Pitkään harkitsin, että siinä samalla hetkellä soitan ja tilaan kymmenen kuutiota multaa, vähän soraa ja muutaman sata neliötä kunttaa. Päädyin kuitenkin edullisempaan ratkaisuun: koetan itse täytellä rooppeja ja peitellä ryhmyistä piennarta. Hyötyliikuntaa samalla. Huomenna voin olla eri mieltä.
Välipalan nautimme mökkiterassilla, saunoimme, ja kyllä minä hyvinkin uskalsin pulahtaa purossa.
Äsken vielä piipahdin pihalla, metsässä, purolla. EU-vaalituloksia odotellessa jakso tai parin La Promesaa.😉 Tällä mökkilomalla Netflixin elokuvat taitavat jäädä katsomatta.
Sukulaisviikonloppu, kaikkea sitä ehtikin, kultamuseo, kultakioski ( porpburgerit), Kuukkeli, Kaunispää ja korvasienien metsästys ja nuotiokokkausta, sauna, palapeliä. Tämä kaikki lauantaina. Tänään sitten keitettiin korvasieniä ja osa syötiin kastikkeena. Suvun perävalot kun hävisivät, niin lysähdin sohvalle kirjan kera.
Onpas siellä ehditty! Nyt on sitten hyvä luppoilla. Iltapäiväksi kai sadettakin: mikä mukavampaa kuin sateenropina mökin katossa ja aikaa ja rauhaa lueskeluun.