Tässä kuvassa on meidän pihan voimapuun, aihkin, sisarus, joka on mökkitien toisella puolella. Se ja varsinkin sen juuressa ollut iso kataja”kaulus” on kutistunut ja kärsinyt aika pahoin viimekesäisen kaivuutyön jäljiltä. Jäljelle jääneet katajat ovat ruskeita ja kaikkea muuta kuin hyvinvoivan näköisiä. Mikä on kyllä vahinko. Kataja on minusta hyvin kaunis, sopii näihin pihapiireihin ja tienvarsiin, ja tietysti metsiinkin oikein hienosti. Kuva kertoo myös siitä, kuinka täällä on valoisaa. Otin tuon eilen iltasella vähän ennen kymmentä.
Tässä nuotipaikka, puronrannan huilailupaikka, josta olin pari tuntia sitten (ennen kahdeksaa) nauttimassa puron pulputuksesta, harkitsemassa vielä metsään piipahtamista. On valoisaa. Läpi yön. Ja nyt taas lämpeneekin.
Aamun ja jossain välissä päivällä vähän satoikin, oli hyvä tehdä kesäsiivous. Ei mitään suureellista, mutta kuitenkin. Joka tapauksessa ensimmäinen päivä kun askeleet jäävät alle 10 ooo. Useimmiten ollut sen yli, reilustikin, ja muutamana päivänä ”heittämällä yli” 20000. Liikuttu siis on.
Huomenna vielä yksi huiputus. Mikähän se olisi?
Olikin hyvä ikkunanpesupäivä, pikku lenkki vain ensin ( ei korvasieniä). Iisakkipää ja ehkä Vahtamapää suunnitelmissa.
Varmasti hyvä pestä ikkunat. Mie jätin loppukesään. Tai ehkä Tyär pesee ne kun tänne heinäkuuksi tulevat. 🙂
Huiputuksia täälläkin tänään aikeissa.