Tänään aamupäivällä kapusimme Kiilopäälle. Ainakin kerran kesässä sinne tulee noustua, enkä kai koskaan väsy ihailemaan tunturien sinisiä silhuetteja.
Tänäänkin otin kameran mukaan. Vaikka minä olen varmasti ainakin 10, jollen 20 kertaa, ollut Kiilopään huipulla patikalla, ja vaikka olen kuvaillut niin syksyllä, keväällä, kesällä, kerran vinkkelipatikalla talvellakin, auringossa ja sateessa, niin silti.
En uskonutkaan tänään yltäväni mihinkään erityishienoihin otoksiin, mutta kun nykyisin (lue: pari viikkoa) on kameran kantaminen jopa tunturissa helppoa. Ja silti kamera on jatkuvasti helposti käytettävissä, kädet vapaana, vaikka kamera ei ole repussa. Minulla on uudet kameravaljaat! Pitkään olen tällaisia harkinnut, pöhkö en ole aiemmin raskinut ostaa. Suosittelen lämpimästi. KLIKS
Valjaat puetaan ylle, rinnan päällä on pehmustettu levy, jossa on klipsi, johon kameran saa tukevasti kiinni, vain napsauttamalla. Monikiloisen kamera-objektiivi -paketin paino jakaantuu hartioille ja yläselkään, joten painoa ei juuri edes tunnu. Kuinka hyvä hiihtäessä ja pyöräillessänkin!!
~~~~~~~~~~~
Tulinpa kuvanneeksi myös Kiilopään koivut: ylimpänä ja isoissa kuvissa paljakan peittona, on vaivaiskoivu, keskellä kiilopäänkoivu (Betula pubescens ssp. czerepanovii var. appressa) ja alhaalla hieskoivu.
Kiilopään koivua kasvaa vain UKK-puistossa, Kiilopäällä ja Vahtamapäällä (ja Islannissa). Kannattaa siis katsella jos tunturin kupeessa tulee kuljetuksi.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Eikä meitä täältä saisi lähtemään mikään
Kuin pala taivasta
Maailman laidalla
Kuin pienen pieni piste Suomineidon iholla
Kaukana kaikesta
Maailmasta suuresta
Tää meidän pala rauhaa pysyy samanlaisena
Eikä meitä täältä saisi lähtemään mikään
Tästä kylästä keskellä ei mitään
Olli Halonen ”Kylä keskellä ei mitään” — se on nyt kahtena päivänä kuulunut autoradiossa samassa paikassa tullessamme Kiilopään suunnasta patikan jälkeen. Nyt se soi repeatilla mielessäni: Eikä meitä täältä saisi lähtemään mikään (youtube)
Iisakkipään kautta Vahtamapäälle, koivujakin oli. Hiukan haikeana katselin etäänpänä siintäviä sinisiä tuntureita.
Niillä patikoin vain muistoissa, nykyisin riittävät nämä lähellä olevat.
Hyvistä muistoista voit onneksi nauttia lähituntureilla. Ja noilta sinisiltä katsottuna Saariselkä siintää sinisenä.