Aamukuuden jälkeen olimme jo valmiina lähtöön. Aamiaisellekin päästiin etuajassa (klo 7.20) ja kuten ohje oli, olimme hyvissä ajoin ennen kahdeksaa tienvarressa hotellin nurkalla, tien ja järven välisellä kaistaleella.
Retkibussi, joka tuli Limonesta asti, oli jo lähes täynnä; me toiseksi viimeisellä pysäkillä. Mukana oli matkalaisia Saksasta (niitähän täällä enimmät turistit ovat), Skotlannista, Ruotsista sekä sitten meitä suomalaisia kourallinen. Opas oli natiivi, joka puhui sekaisin erinomaisen hyvää englantia ja ymmärtääkseni myös ärrät oikein lausuvaa saksaa, mutta molempia niin nopeasti, että osa meni auttamattomasti ohi varsinkin bussin mikrofonin kautta. Ja oli hänen huumorinsakin hieman hämmentävää, mutta eipä siitä sen enempää…
Matka Malcesine – Verona kesti melkein kaksi tuntia, – meillä oli vessa- ja kahvitauko moottoritien huoltsikalla.
Aurinkoisessa Veronassa oltiin kymmenen jälkeen. Meillä oli aikaa neljään asti, paitsi että reilu tunti kuljettiin paikallisen ”cityguiden” opastamina pienehköissä (10 – 15 hengen ryhmissä). Historian ja taiteiden opiskelija (ei enää ihan noviisi) oli kelpo opas. Hän kävelytti meidät Veronan ”pakollisten” nähtävyyksien äärelle, kertoen pääkohdat. Ihan kelpo ”läpikulku”.
Monta kertaa tänäänkin kuten pitkin viikkoa olen todennut, että meillähän on lopulta ihan mahdottoman hyvä tuuri säiden kanssa. Tänään aurinkoa ja lämmintä koko päivän, illalla melkein kuin helllepäivän iltana. Ja samaan hengenvetoon olen todennut, etten todellakaan haluaisi olla täällä elokuussa. Voin vain kuvitella sitä turistien, tungoksen ja helteen määrää.
Veronan Areenalla on käyty aiemminkin. Silloin kesällä 1997, ja jo silloin todettiin, että eihän se mikään Colosseum ole, mutta ehkä juuri siksi oikeastaan aika mukava kohde. Sinne jonotimme tänään alle puoli tuntia. Mitenhän olisi ollut elokuussa?
Ollaan nuoruusvuosina parikin elokuuta vietetty Keski- ja Etelä-Euroopassa, – ei kiitos enää. Nyt on ollut hyvä. Kauden alussa, luonto vihreä ja vehreä, palvelualan ihmiset sesongin alussa vielä tympäättymättömiä eikä tungos mihinkään ole sietämätön. Ja sää parhaimmillaan, kuten meillä nyt on vastoin ennakko-odotuksia ollut, on hyvä liikkumiselle, patikoinnille ja uimisellekin.
Toki me kävimme Danten patsaalla, juuri hänhän se kirjoitti ensimmäisenä Julietten (Julia) ja tämän perheen ajatuksista Romeota kohtaan… Shakespeare vasta Danten jälkeen.
Paljon muutakin ehdittiin nähdä. Nauttia kevyt lounas (Insalata di mare per me) ja löytää lastenlapsille tuliaisia: muutakin kuin ihania italialaisia vaatteita.
Vaivihkaa katselin Via Manzettin (vrt. Via Condotti Roomassa. Gucci, YSL, Diesel, etc.) ikkunoita, josko löytyisi sopivat levelahkeiset farkut itselleni, ja miksei myös joku kesäpaitapusero täydentäisi garderobiani.
Ja löytyiväthän ne!! Guccin ikkunassa oli mukavan löysän oloiset, just oikean väriset. Eikä farkuista olisi tarvinnut edes ihan tonnia maksaa… Paitsikka olikin sitten tyyriimpi 1008 €. Noh, meillä oli jo vähän kiire bussille ja kotimatkalle, ja kun Benettonilta olin jo löytänyt kauan kaipaamani tummansinisen pikeepaidan, niin jätin nämä sovittamattakin.
CastelVecchion ikkuna-aukoista näkyi kirkko jossa Julia ja Romeo vihittiin.
Sinne asti emme lähteneet seikkailemaan.
Ennen kuutta takaisin Malcesinessa. Pakkaamista, pesua, kuvia koneelle, vielä kerran kävelimme keskustaan. Täällä on parempi kuin Pohjois-Italian metropoleissa. Maalla on mukavaa. 🙂
Vasta tänään illalla söin reissun ekan pizzan. Jättiscampeja ja pistaasipähkinöitä mozzarellapohjalla,… kuvia ensi viikolla. Pehtoorilla ravioleja hernepyreellä ja täytettynä järven kalasta tehdyllä tahnalla. Olivatpa molemmat hienoja jäähyväisillallisen sapuskoja.
Reissun ruokapostauksen kuvineen kaikkineen värkkäilen sitten ensi viikolla kotikoneen ääressä. Myös 1300 kuvan saalista puran vielä.
Buona notte, amici!