Aamulla
Heräsin aika myöhään (melkein kahdeksan taisi olla). Kahvin tuoksu, puuroakin olisi ollut, mutta halusin vain hedelmiä ja jukurttia. Nyt on sellainen vaihe. Sain myös ruusuja. Ja lahjaksi illallisen Malcesinen Michelin-ravintolassa. Molto bueno!!!
Aamulla ”kirjeenvaihtoa” whatsappissa ja sähköpostissa. Ilahduinpa kaikista viesteistä, yllättävistäkin. Vastailin selfiellä.
Luonnonkiharat valtoimenaan jo 66 vuotta sitten, samoin karsastus, mutta eikös vain olekin kiinnostusta – johonkin – jo katseessa? – Kuinka paljon me itse kukin omaa tarinaamme luommekaan? Aika paljon.
Ja tänään minun tarinassani on – taas – joku käännekohta.
Päivällä
Melkein lämmin. Melkein.
Pyöräillessäni ristiin rastiin jo ajattelin, että ikä ei todellakaan ole vain numero. Se on toistuva ilo, loputun kaipaus kauas, raastava ikävä, unohduksen helppous ja armokin, aina vain toivo …
Tänään äänikirja oli hiljaa, mutta oma mieli liikkuvainen.
Pitkän lenkin lopulla – melkein kuin vahingossa – tulin ajelleeksi meren rantaan! Ja se olikin sula! Juuri tänään! Ja juuri tänään: ehkä juuri samaan aikaan ystävän tuhkat meren syliin, tuonilmaisiin.
Ehkä näen kuvassa enemmän kuin muut. Tuonilmaisiin.
Vieläkin iso ikävä.
Illansuussa
Päivällinen. Tulin miettineeksi, miksi Pehtoori ei tee meillä useamminkin kuin kerran vuodessa koko menua. Olipa hyvää.
Kaikkea mistä pidän. Kalaa, juustoista salaattia (kesäkurpitsaa, paahdettuja pinjansiemeniä, parmesanlastuja), rahkapohjainen soosi, hyvää leipää. Ihan parasta! Niin ja hyvä viini.
Ja jälkkäri. Paahdettuja kookoshiutaleita, rahkaa, hunaja-ananasta … taas täys kymppi! Tykkäsin hurjan paljon.
Illalla
Juniori ja Miniä tulivat piipahtamaan. Ehdin tehdä cantuccineja (palaan asiaan) ja kattaa pienimuotoisen herkkupöydän. Suunnittelimme tulevaa, kesää ja – ties mitä. … Viinikaapissta avasin pitkään jemmatun Amaronen. Sehän se on minun lemppari. Ja 2015!! Kaikkinensa kaikki kerrassaan hyvää.
Tämä päivä, hyvä päivä.
Olet siis viettänyt hyvän syntymäpäivän. Onnittelut sen johdosta!
Minulla on ollut ikä paljon mielssä viime päivinä. Olen huomannut, että minulle on tullut vanhan ihmisen kädet, ryppyinen kaula ja kömperehtivä kävely. Lisäksi nyt on ollut äestyshommia ja traktoriin kapuaminen on hankaloitunut puhumattakaan sieltä pois tuleminen…
Onneksi sentään mieli on nuori, luulen ainakin ja toivon!
Kyllä vietin synttäriä, ja senkin syöden (ja juodenkin 🙂 ). Kyllä tässä kroppa ja mielikin jo vanhentumisen merkkejä ja piirteitä näyttää ja tuntee. Niinhän se elämä menee.
Jos kerran äestyshommia traktorin kanssa teet, niin et kyllä kovin raihnas vielä ole. Iloa ja terveyttä toukotöihin sinulle!
Onnea Reija!
Kiitos, Katri!
Paljon Onnea syntymäpäivänäsi,Reija!
Olet vahvasti elämässä kiinni.
En voi kuin hämmästellä millä tahdilla riddareita valmistuu.
Nyt kun muistan niin sanon: Gnoccheja parsan ja gorgonzolan kera on tehty
kahteen otteeseen ja täytyy sanoa että erinomaista oli. Tosin gorgonzolan korvasin
ranskalaisella bulkki sinihomeella, mutta ei se minua haitannut.
Kiitos paljon, heini-susanna.
Onpas kiva kuulla, että reseptistä on ollut iloa. Se on kyllä helppo ja juuri tähän aikaan vuodesta erinomainen ruoka.
Paljon onnea! Kyllä sinulla on loistava kunto,ei ikä paina.
Kiitokset. Eipä taida ihan loistava kuntoni olla, mutta on se paljon parempi kuin vaikka kymmenen vuotta sitten.
CONGRATULAZIONI !
Mille grazie!