Tämän vuoden ulkomaanmatka varattiin tammikuussa, jolloin edellisen marraskuun koronaan katkennut Andalusian Grand Tour oli vielä aika katkerasti mielessä. Katkeruutta koetan tietoisesti vältellä, mutta kyllä edelleen tuosta matkasta on joku kumma ”katkera kalkki” hyviä muistoja himmentämässä.
Tämän uuden matkan ajankohdaksi valikoitui toukokuu ilman isompia pohdintoja; oltaisiinpa varattu jo tulevalle viikolle, jolloin Ouluun on luvassa juuri ja juuri plussa-asteita. No, mutta, matkamme on siis pe 17 – la 25.5. Perjantaina lennetään Helsinkiin, lauantaina aamusella sitten kohti Italiaa.
Haluttiin matkalta aurinkoa, liikkumista, maisemia, ei kaupunkilomaa ”pakollisine” museoineen, nähtävyyksineen, ravintoloineen, vaan lepoa, liikkumista, leppoisaa, vähän maaseutumaista oleilua tai ainakin pois metropoleista, pois isoimmista turistipaikoista, hyvää ruokaa, – ja minä tietysti halusin veden äärelle. Vaihtoehtoina välähtelivät Madeira, Sisilia, Kroatia, joku Alppi-kylä, – ehkä jos sittenkin se kauan aiottu Irlanti tai jopa Islanti, ehkä kuitenkin joku täysin uusi kohde, mutta ei missään tapauksessa minnekään valtamerten taakse.
Ja niin me sitten varasimme viikon loman (vieläpä Aurinkomatkojen kautta) Italiaan, Venetoon ja Gardajärven rannalle! Melkein samaan paikkaan, jossa ollaan oltu kaksi viikkoa kesäkuussa 27 vuotta sitten ja jonka läpi ajoimme 12 vuotta sitten, oltiin silloin yksi yö Rivassa, Gardajärven pohjoisimmassa kylässä. Eikä kaksi vuotta sitten Lombardian reissullakaan nyt niin kovin kaukana oltu. Ja mehän on joskus kai vannottu, että samaan kohteeseen ei kahdesti mennä, sillä maailma on täynnä uusia hienoja paikkoja, joihin olisi mahtava tutustua, nähdä ja kokea. No nyt kuitenkin mennään tuttuun kylään.
[Kun ei ollut vielä blogia, ei nettisivustoja, mutta kun oli päiväkirjoja ja ”matkamappeja” tein meille tuollaisen ennen ensimmäistä Gardan matkaamme. – Minäkö odotan, aikataulutan, suunnittelen?- – Assurdità! Assolutament! Enkä vielä ole oppinut pois odotuksen ilosta. ]
Tässä kuvassa Gardan lomalla meidän muksut ja ystäväperheen ainokainen. Olimmme ”meidän” rannassa, – tuossa oikealla rinteessä oli vuokraamamme Villa Paola, Interhomen vuokratalo, joka ei näköjään enää ole vuokrattavissa.
Pieni muistelu kuvineen meidän kesäkuun 1997 Gardan reissulta blogissa on täällä. Ja siellä myös ohje cantuccineihin (~ italialaiset mantelikorput, joita olen vuosien varrella leiponut varmaankin kilokaupalla. Pitäisiköhän huomennakin, tai ainakin ensi viikonlopuksi?)
Seuraavan kerran kävimme Gardalla sekä Rivassa että Malcesinessä keväällä 2012, jolloin olimme autolla, kaksistaan, minun vuorotteluvapaavuoteni keväällä matkalla Umbriaan. Ja se matka oli! En löydä sanoja, mutta se oli kaikkinensa ehkä yksi paras matka koskaan.
Hyvä valinta! Samoihin aikoihin mekin olemme aikoinaan Gardalla pari viikkoa kierrelleet, mutta kyllä sinne voi uudestaankin mennä, hyvinkin. Irlannin kiertomatkalta juuri palasin. Hieno vihreä maa, kelitkin suosivat vaikka kaikkeen oli varauduttu. Korona iski vasta kotimaassa, joten se ei onneksi haitannut reissua vaikka sieltä tuliaisina tulikin. Tällaista matkailu ja elämä on, keleistä ei aina tiedä ja terveenä toivoo matkoilla pysyvän. Oikein ihanaa ja rentouttavaa lomaa teille!
Irlannin kiertomatkoja (Olympian?) olen kuullut kehuttavan ja sitä ollaan monta kertaa katseltu… Ehkä vielä mekin.
Korona-tuliainen ei kuulosta hyvälle, mutta onneksi vasta kotona.
Kiitos lomatoivotuksista, toivotaan hyviä (patikointi)kelejä, vaikka Gardan ilmastossa sateet ovat hyvinkin tavallisia. Koetan sitten taas päivittäin matkaraporttia kirjoitella.