Muistellen

Nythän se on käynyt niin, että on iskenyt hirvittävä matkakuume. Johan sitä on yksi yö kotona oltu, eikä täällä mitään vikaa, mutta kun olen tässä kotihommien, muksujen piipahduksen,  yrttiviljelysten hoidon, reissun ”jälkipyykkien” etc. parissa sekä tietysti pyöräillen käyttänyt aurinkoisen kauniin päivän tunteja, olen myös viettänyt paljon aikaa viime viikon kuvien parissa. Niitä on melkein 2000!! Ja niitä katsellessa haluttaisi taas lähteä matkan päälle.

Kertooko kuvien holtiton määrä siitä, että olen vain räpsinyt vai siitä,että olen ollut niin vaikuttunut, ihastunut kaikkeen ympärillä olevaan, että kamera on laulanut ihan ilman mitään rajoituksia. Lisäksi vielä kymmeniä videopätkiä puhelimella!

Kun 70-luvun lopussa reissasimme parina kesänä kuukauden pitkin poikin Eurooppaa, kuvia/dioja kertyi ehkä 2 x 24 (27)-kuvan rulla ja ehkä 2-3 x 36-kuvan rulla. Nyt kuvia viikon reissulta periaatteessa yhdestä paikasta, ainakin vain yhdestä maasta, on kymmenkertainen määrä.

Ja olen kuvia editoidessa, deletoidessa, niitä katsellessa ilahtunut uudelleen kaikesta hyvästä, mikä viime viikolla sattui kohdalle. Niin kuin nyt vaikka tomaateista!

Joka päivä niistä nautin, aamuin illoin: aamiaisella, ehkä lounaalla, ainakin illallisella, toreilla ja kaupassa. Ne ovat ihan erilaisia, eri makuisia kuin mitä meidän lähimarketista saa. Näitä ei tarvitse marinoida balsamicolla ja sokerilla, pippuri ja pieni ripaus suolaa riittävät, eikä välttämättä niitäkään. BTW: Ruoka on Italiassa paljon halvempaa kuin Suomessa. Paljon. Esim. laatujuusto (Pecorino), joka meillä maksaa hyvinkin 40 – 50 €/kg maksoi Malcesinen lähikaupassa 16 €/kg.

Eilinen postaus on nyt oikoluettu ja kuvia lisätty.

Ja onhan tässä jo mökkireissua suunniteltu… Tällaista vapaata leijuntaa nyt ilmassa! 😎