Kaiken maailmaan päivityksiä, kirjeenvaihtoa, vielä kuvien tekoa, ja siinä ohessa sähköpostiohjelma onnistui ihan itsekseen menemään umpijuntturaan ja mökötystilaan! Niinpä kaunis, ja jo melko lämminkin kevätpäivä on mennyt koneella istuskellen, vain vähän voimasanoja, ja paljon enemmän onnistuneita tuloksia.
Pidennetyn juhlaviikonlopun jälkeen siis kertaheitolla arkeen.
Toki ehdin uloskin.
Pikisaaren pyörätie – kuten niin monet, monet muutkin on poikki, suljettu: uusia baanoja tehdään urakalla. Kiersin sitten rannan kautta ja ilokseni totesin, että törkygraffiteilla ja muilla tavoin sotkettu uimahuone oli saanut uuden maalin pintaansa. Mukava juttu.
Reitti jatkui Torinrannan kautta kohti Oritkaria – tänään sinne merenrantaan, ja hämmästyksekseni huomasin, että Oulunlahti oli melkein jäässä. Keskellä vain virtapaikassa sulaa.
Pilvibongari heräsi taas, sillä tänään oli monessa kerroksessa, hahtuvia, aaltopilviä, cumuluspilviä …
Puut vielä lehdettömiä, mutta nyt tuloillaan oleva lämpöaalto varmaankin tuo vihreää maisemaan. Ouluun on ensi viikoksi luvannut lämpimämpää kuin meidän etelän lomalle Gardajärven rannalle. Noh, ei aurinkolomalle olla lähdössäkään. Toiveena kyllä sateettomia päiviä, – patikointi ja kylissä kulkeminen, sekä kuvaaminen ovat vaan niin paljon mukvavampia poutakelillä kuin vesisateessa tai tihkussa.
Edellisen Garda-loman aikana kyllä opittiin, että Gardalla sataa aika usein, ja ukkoset ovat aika seisauttavia! Ukkospilvet jäävät järven päälle, kuin kattilaan, pohjoisen Dolomiitit ovat seinämänä vastassa ja ukkosmyräkät puskevat päin vuoria. Katsotaan nyt, miten tällä kertaa päästään/joudutaan ukkosmyrskyjä todistamaan.
Tytär tuli tänään Gardalta, sähköpyörillä oli ajettu 15km päähän Trentosta ja takaisin. Vuorotteluvapaata vielä reilu kuukausi. Hyvin on kulunut aika , viikko Lontoossa, reilu kuukausi matkailuautolla kierrellen Australiaa ja Uutta-Seelantia ja pari viikkoa luontovaelluksella Costaricassa. Nyt varmaan Levin maisemat kelpaa, tosin suunnitteli jo koiran kanssa Norjaan vaellusta.
Hienolta kuulostaa tyttäresi vuorotteluvapaavuosi! Vielä enemmän ja kauemmas reissuja kuin meillä mun vuorotteluvapaalukuvuonna 2011 – 2012.
Mietinkin tässä yhtenä päivänä (ehkä juuri tämä meidän Italian reissu sen sai aikaiseksi) että vieläköhän täällä linjoilla piipahtalet, kun ei ole kuulunut pitkään aikaan kuulunut mitään.
Seuraan satunnaisesti ja voimien mukaan. Mieheni sai reilu vuosi sitten ALS diagnoosin ja olen hänen omaishoitajansa. Hyvin rajoitetusti pystyn itse reissuamaan kerran Trento ja pari kuukautta sitten Tukholma.
Tavattoman ikävää ja surullista: ALS on varmasti hyvin raskas myös omaishoitajalle. Paljon jaksamista sinne, toivottavasti pääset edelleenkin välillä hengähtämään ja reissaamaan.