Elämänmeno on muuttunut siten, että tänään ”arkeen palaaminen” on merkinnyt ”isoa” kauppareissua, pihahommia, puutarhalla käyntiä, siivousta, kuntoilua kunnolla, ruokien tekoa vastaisen varallekin pakkaseen), La Promesaakin, pankkiasioiden hoitamista, etc. etc.
Siis sellaisia asioita, jotka virkatyövuosina merkitsivät kesäLOMAN ensimmäisten päivien puuhia: siis oli juhlaa, kun oli aikaa tehdä noita kaikkia. Arjen ja juhlan sisältö ovat eri elämänvaiheissa selvästikin erilaisia. Noh, ei tänäänkään arki ole ollut ikävää. Ei varsinkaan siksi, että on ollut ihan täysi kesä!
Aina välillä olen istahtanut koneelle, kuvaediitti ensimmäiselle 200 reissukuvalle on tehty!
Niiden joukossa vasta yksi viemärinkaivonkansi.
Niitähän minä keräilen reissuista. Alkaa olla varmaan puolensataa erilaista, mutta kun ne ovat sekaisin eri reissujen kansioissa – jossain. Vahinko.
Mitä muut keräävät reissuiltaan? Kuvina tai muuten. – Vielä 70-luvulla oli yhdellä sun toisella nuorella aikuisella tapana keräillä lasinaluspahveja. Mekin roudattiin niitä ainakin Tanskan reissulta 1977. Silloin olut vielä oli se juoma, jota ulkomaiden pubeissa käytiin nauttimassa. Huoh!
1960-luvulla yksi isäni kaveri, joka reissasi paljon, keräsi lentokoneista ja turistibusseista oksennuspusseja. Niiden keräily oli kai aika yleistä silloin. Keräätkö sinä jotain? Pääsylippuja museoihin, leimoja passeihin? Kuvia vaakunoista? Mitä muuta ”ilmaista” tai ohessa tulevaa voi kerätä?
Minä en varsinaisesti ”kerää”, mutta selvästikin joka paikassa otan paljon kuvia ikkunoista ja ovista. Varsinkin vanhoissa kaupungeissa on hienoja, kauniita, viehättäviä.
Lintuja en paljon kuvaile, paitsi mökkipihassa, jossa ne ovat tarpeeksi lähellä ja jotka useimmat tunnistan, mutta Gardalla tuli noita otsikkokuvassakin olevia kuvatuksi. Niitä kun oli ´koko ajan´ rantavesissä. Tämän sorsalinnun nimi on punapäänarsku.
No kyllä!Keräsin aikoinaan kaikkia hissilippuja erilaisista hiihtokeskuksista,joita oli tuhottoman paljon,viikkolippuja,kuukausilippuja,kausilippuja ym.
Lapseni sitten aikoinaan katseli niitä ja keksi,että nytpä se ”hissi-lippu-nippu-tippu”-Voi-voi!
Silloin se oli mukavaa,kun tuli käytyä Lapin ja Alppien keskuksia ihan huolella.Nyt ei tunnu sekään niinkään tärkeältä enää.Elämä on…Onnea keräilijöille!
Hei, nyt kun sanot, niin muistan, että minäkin keräsin hissilippuja. Tosin vain Saariselän kausikortteja. Paljon muualla en nuoruusvuosina käynytkään. Toki kahdelta (St. Anton, Itävalta 1977 ja Le 2 Alpes, Ranska (1984) Alppi-rinteillä vietetyiltä lasketteluviikoilta taitaa viikkoliput olla vieläkin tallessa.
Kansainväliset leirintäaluekortit ovat myös vielä tallessa. Ehkä myös laivaliput Finnjetille = menimme kihloihin siellä 1979. Nuo on kyllä enemmän muistojen kuin keräilyn vuoksi tallessa.