”… parasta ennen päiväyksen jälkeen paikolleen unohtunut talvi”.
Parhaillaan kuuntelussa olevassa kirjassa oli tuollainen: ”paikoilleen unohtunut talvi!” Niin hieno ilmaus: juuri sellaista on tänään täällä ollut.
Otsikkokuva on lempparipyörälenkkini kääntöpaikalta Oulujokivarresta. Siitä on ollut täällä kymmeniä kuvia, mm. tässä kollaasissa.
Nyt maisema todella ankea, mutta kyllä tämä tästä.
Kirja, josta lainaus on, ei ole ainoastaan tuon erinomaisen luonnehdinnan vuoksi hyvä, vaan se on monin tavoin koskettava ja ajattelemaan pistävä. Elina Hirvosen ”Rakkauksien lokikirja” on fragmentaarinen olematta sirpaleinen silppu, tunnelmaltaan vaihtuva, dokumentaarinen ja jutusteleva, vakava ja melkein lörpöttelevä. Haluamattaan tulee miettineeksi, kuinka paljon siitä on ”totta”, autofiktiivistä ja/vai/tai tarinallista, kirjailijan sepittämää.
Silti kirja on vakuuttava, viisas, ja todellakin ”lokikirja”. Tuo lainaamani kohta ei todellakaan ole ainoa, jossa pysähdyin, kelasin takaisin ja kuuntelin uudestaan (ennen tällaisen kohdan tullessa vastaan, se alleviivattiin ja tehtiin sivun nurkkaan viikkaus. Nyt kelataan takaisin ja opetellaan ulkoa.).
Hieman kalseahkosta säästä huolimatta olin siis kuitenkin ulkona. Liikkumisen ja kirjojen lisäksi muuta hyvää tässäkin päivässä olivat hyvä ruoka ja kutominen. Tekeillä oleva neule on toiveena saada mukaan ensi viikonlopun reissulle, joten tikuttamista on vielä. 🙂